Herätyskello soi meillä tänä aamuna. Se on poikkeuksellista, sillä yleensä me eläkeläiset  voimme kupsuttaa hereillä vaikka miten myöhään kun saamme nauttia kiireettömistä aamuista.  Ei silti, on tässä vuosikymmenet saanut elääkin kellon tahdissa.

Nyt miehellä oli lääkäri ja kun aika oli varattuna aamupäivälle, niin panin varmuuden vuoksi kellon soimaan. Hyvä olikin, sillä nukuin harvinaisen makeasti kellon pirinään asti. 

Mies tuli kotiin uudet silmälasit päässä ja yksi uusi lääke mukanaan. Sitä hän nyt parhaillaan testaa. Ohjeena on lähteä suorinta tietä terveyskeskuksen päivystykseen, jos tulee hengitysoireita. Ilmeisesti henki kulkee, kun alakerrasta ei kuulu mitään. - Silmälaseista oli sattumoisin tullut aamulla tekstiviesti, joten nyt hän sai hoideltua kaksi asiaa samalla matkalla. Ostos näyttää onnistuneelta, ihan yhtä hyvältä kuin silloin kun me niitä yhdessä olimme valitsemassa. Lisäetuna oli vielä suhteellisen edullinen hinta.

Miehen sairautta tai siis useamiakin sairauksia on pakko lääkitä, mutta  suurin osa muuten kyseeseen tulevista lääkkeistä on pois laskuista hänen allergiansa takia. Hankala tilanne.  Ensimmäisen tunnin istuin vieressä vahtimassa, mutta kun oireita ei tuntunut tulevan, läksin tutkimaan sähköposteja ja lukemaan uutisia. Paras kuitenkin mennä pian katsomaan, että kaikki on kunnossa.

Mies ei varmaan inhoa mitään niin paljon kuin vahtivaa eukkoa, mutta nyt hän ei edes maininnut sitä. Ukko-kultaa taitaa vähän jännittää, sopivatko lääkkeet yhteen vai ei, sillä koko kesähän meillä on näiden sairauksien kanssa pelatessa mennyt, omimies en ja sukulaisten. Käytännöllisesti katsoen mitään suunniteltuja kesätöitä ei mies ole pystynyt tai uskaltanut tai ehtinyt tekemään. Minä sentään rakensin Mattilan ja haaveilen jo seuraavasta nukketalosta. Nyt Mattila on vähän taka-alalla, kun pitää neuloa niitä sukkia! Seuraavat ovat menossa tuliaisiksi ystävälle, jonka luona olisi aikomus vierailla lähitulevaisuudessa.