Siis pihatyöt ja ikkunanpesu, ne ne tässä kutsuvat ja myös tekemättöminä rassaavat. Pahaksi onneksi lasken almanakasta päiviä synttäreihin. Nyt on ryhdyttävä oikein toden teolla hommiin. Eilen sain viikonloppuna aloittamani kukkapenkkien kaivelut aika hyvään malliin. Loppuunkuluneesta floksipenkistä löytyikin monen lajisia rikkaruohoja, mutta onneksi sentään  myös näitä voimakkaan punaisia leimukukkia, joista olen aina pitänyt. Ehkäpä ne nyt virkistyvät, kun vielä saavat juurilleen tuoretta multaa. Työ jäi vielä vähän kesken, joten aloitan varmaan tämän päivän askareet ulkotöistä.

Kävimme eilen hakemassa peräkärryllisen multasäkkejä - säkeittäin sitä on helpompi siirrellä täällä pihalla - joten sikälikään ei ole syytä olla tekemättä pihatöitä. Ja tilasin postin kautta tulemaan vähän pihakasveja. Sammalleimu on kulunut kokonaan loppuun vanhan kellarin päälle tehdystä mäestä, joten nyt se saa uuden mahdollisuuden. Lisäksi tilasin laattojen viereen pikkutalviota tarkoituksena saada vuohenputket tukahdettua. Kolmas tilaamani taimilaji on siperianunikko, jota voi kasvattaa myös pienenpienistä siemenistä. Olen ostanut niitä jo monta kertaa, mutta aina ovat jääneet kylvämättä tai kylvetty väärään aikaan. Minulla on tästä unikosta mukavia lapsuudenmuistoja. Muistan, miten pienenä istuin mummulan aurinkoisilla kivirappusilla ja katselin, miten nämä huojuivat tuulessa. Eipä mulla paljon muita muistoja sieltä olekaan. Paitsi että sunnuntaina huomasin yhtäkkiä, miten äiti on nyt alkanut muistuttaa omaa äitiään, Hämeenlinnan mummia.

Polvet olivat eilen kovilla ja kun aamulla valitin niistä miehelle, niin hänen mielestään se kuuluu asiaan. "Ihmistä ei ole tarkoitettu kulkemaan polvillaan."  No ei niin, mutta kun minulla joitakin vuosia sitten oli oikessa jalassa polvivaivaa, revennyt kierukka ja tietysti myös tätä ikävaivaa eli nivelrikkoa ynnä muuta kulumaa, niin se nyt on erityisen arka.

Onnenpensaan harvat mutta sitäkin kauniimmat kukat taustanaan tuo viheliäinen vuohenputkikasvusto. Kuten usein elämässäkin, niin tässäkään kuva ei skarppaanut kauniisiin kukkasiin, vaan noihin rikkaruohoihin. Tästä tuli mieleen nuori ystävämme, joka parhaillaan makaa sairaalassa, ei kuitenkaan enää teholla. Hän ja kaverinsa tarvitsevat kaikki mahdolliset lämpimät ja siunaavat ajatukset. Kummallakin on ihmeellinen taipumus vetää onnettomuuksia puoleensa kuin imurit.