Piipahdan pikipäin nettikierroksen jälkeen omassakin blogissa uutisoimassa päivän tapahtumia. Hektinen pyykki-, raivaus- , paketointi- ja siivouspäivä on itselläni  takana, vanhaa lonkkaakin alkoi kesken kaiken kolottaa.  Huomiselle ortopedille pitää ruikuttaa kaikki vaivat samalla kertaa. Kun mies selvisi sairaalakierrokseltaan, niin onkohan nyt sitten seuraavaksi minun vuoroni? Toivottavasti ei sentään. Enkä nyt puhu yhden päivän siivouksen tuomista rasitusvammoista.

Miehen viimeinenkin aluesairaalareissu on nyt tällä tiedolla jo takana. Vuoden verran sitä ramppaamista kestikin. Kolme poliklinikkaa, melkein joka kerta eri lääkäri, mutta kun mies summasi kokemuksiaan, oli lopputulos ihan hyvä. Joitain poikkeustilanteita lukuunottamatta lääkärit olivat päteviä  ja erittäin miellyttäviä. Tieto kulki eri polien välill mallikkaasti. Astmalääkitys jatkuu, samoin verenpainelääkitys. Arvot ovat vielä liian korkeat.

Tämähän lähti siitä, kun mies puolen vuosisadan tupakoinnin ljälkeen päätti lopettaa ja sen jälkeen rupesi kärsimään aikaisempaa pahemmasta yskästä. Yskää tutkittiin, keuhkoja kuvattiin ja vaikka mitä, jolloin samaan syssyyn löytyikin sydänvika. Kun sopivaa lääkitystä jouduttiin etsimään pitkään, tuli seuraavaksi päänsärky ja taas tutkittiin. Pää on kunnossa, mikä oli suuri helpotus. Sydänvika ei ole pahentunut, suuri helpotus sekin. Ja vaikka astmalääkettä pitää ottaa, on sekn hallittavissa. Kiitollisena ja iloisena haluan tämän jakaa teidänkin kanssanne.  Ja sitten kipittää äkkiä nukkumaan, jotta herään ajoissa pistämään autoa lämmittimeen.

Tämäkin se hiippailee jo nurkissa: