Tällä viikolla olen yrittänyt hoivata lähinnä itseäni. Olen mm. käynyt kampaajalla ja tehnyt pieniä yksityisluontoisia hankintoja. Kampaajalla oli hiljaista ja niin me yhdessä paransimme maailmaa ja erityisesti haukuttiin hallituksen eläkesuunnitelmia. Kotona mies arveli, ettei hänkään halua näyttää tarhapöllöltä, tai itse asiassa eräältä nimeltä mainitsemaltaan tutulta, joten myös hän kävi eilen leikkauttamassa haivenensa.

Minun oli tarkoitus päästä näyttämään kipeää silmääni lääkärille, mutta lääkäri itse olikin sairaana. Seuraava vapaa aika on vasta kolmen viikon päästä, joten tautini joko paranee tai pahenee siihen mennessä. Odottelin lääkäriä yhdessä vanhemman herran kanssa ja kun sitten tuli tieto lääkärin sairastumisesta, niin tapahtui sellainen ihme, että tämä herrasmies auttoi takin päälleni. En edes muista, milloin moista kohteliaisuutta olisin kohdannut. Sen jälkeen edes ajan peruuntuminen ei harmittanut.

Voipi olla, että tämä tietokoneruudun tiiraaminen on edistänyt silmävaivojani. Minähän olen viime viikkoina näpyttänyt valtavan määrän sukutauluja omiksi tiedostoikseni, sillä sukukirjat ovat lainatavaraa eikä liimaselkäisiä kirjasia uskaltanut panna edes skanneriin. Muutaman huonolaatuisen mutta mielenkiintoisen kuvan sentään skannasin talteen. Nyt kaikki tärkeä on koneeni muistissa ja vielä levykkeelläkin varmuuden vuoksi.

Eilen olin pitkällä kävelylenkillä. Huoltoa sekin, kun ystävän kanssa käveltiin lähes kaksi tuntia ja päivitettiin kuulumiset. Saatiin ainakin raitista ilmaa, vaikkei tallustelua ehkä voikaan sanoa varsinaiseksi kuntoiluksi.