Vietämme rauhallisen raukeaa sunnuntai-iltapäivää kaksistaan ja ilman suurempia suunnitelmia. Ohjelmassa on kaiketi lueskelua ja minulla myös virkkaamista siksi kunnes lanka loppuu. Eilinen ilta ja yö sujuivat hyvin lapsenvahtihommissa, kuten arvelin etukäteenkin. Nyt lapsonen on jo haettu toiseen mummilaan, ilmeisesti jatkamaan juhlia sukulounaan merkeissä. Vierailu ei ihan kauheasti meitä rasittanut, mutta aina tietysti vähän. Lapsikin tuntui viihtyvän. Ainakin hän puhua pulputti koko ajan ja ilmeisesti nukkui yönsä hyvin, tietysti juhlien jälkeen väsyneenä.

Aamulla teimme pienen lenkin puutarhassa. Ehdimme käydä tarkastamassa kasvihuoneessa kurkkujen tilan, poimimassa kypsät mansikat ja vatut sekä äidille kourallisen salaattia. Kun eilen jäi kasvihuone kastelematta, niin toimitimme senkin askareen. Kesäkurpitsan ensimmäinen kukka on avautunut, vihdoin ja viimein. Toivottavasti saadaan satoakin.

Kierros puutarhassa osoitti minulle muutaman kohteen, jossa nokkoset ja muut vihulaiset oikein rehottavat, sillä ruohonleikkurissa on kuulemma jotain vikaa. Se leikkaa myös aika epätasaisesti. Tietysti sateilla on paha leikata pihaa ja niinpä ahtaimmat paikat ovat jääneet hoitamatta. Pitää ottaa hanskat käteen ja ruveta repimään pahimpia rikkaruohoja, tai leikkaamaan trimmerillä. Pujoakin kasvaa taas tien laidassa, vaikka revin viikko sitten ne juurineen. Onneksi nyt on pyhäpäivä, joten voin oikein hyvällä omallatunnolla vetää lonkkaa.

Mies heräsi aamulla aikaisin ja väsyneen näköisenä, sillä jalkaa särkee nykyisin kuulemma ilkeästi koko ajan. Eilinen soittoreissukin oli ollut enemmän tai vähemmän epäonnistunut, ymmärtääkseni tilaisuuden huonon organisoinnin takia. Kun pojat soittivat toivottua sisääntulomusiikkia, alkoivat juhlavieraat kesken kaiken esittää omaa ohjelmaansa ja onnittelujaan. Ei sentään soiton päälle, mutta heti kun nämä alkoivat kaivella seuraavan kappaleen nuotteja esille. Mitäpä siinä sitten muuta, kuin pillit pussiin ja kotiin. Kotiin tulikin muriseva mies.

Puhe oli kuulemma etukäteen ollut kolmen vartin setistä, joka nyt supistui kolmeen kappaleeseen. Nii-in, tärkeää on paitsi tilaisuuden kunnollinen suunnittelu ja aikataulutus, mutta myös jonkunlaisen juontajan tai edes ovimikon värvääminen paikalle. Päivänsankari ei enää siinä vaiheessa voinut tehdä mitään - jos edes halusikaan - kun tanhuryhmä jo pyyhälsi sisään ja aloitti oman ohjelmansa. Näin minulle kerrottiin. Mies myös huomautti happamana, että jos he olisivat suolaisesti laskuttaneet esiintymisestä, niin olisivat varmaan saaneet soittaakin rauhassa sovitun ajan. Talkootyönä tehdyn esiintymisen pilaantuminen harmittaa ja ehkä sitäkin enemmän, kun sentään useampikin kaveri oli ajanut puolensadan kilometrin päästä keikalle.