Kuka käskee nuokkua tietokoneella seuraavan päivän puoleen? En olisi muuten arvannutkaan, että siirryiimme viettämään Kristianin ja Anon nimipäivää, ja kappas vaan, myös kolmattatoista ja perjantaita. . Kupsehdin tutuissa blogeissa niin pitkään, että tuskin nyt jaksan kirjoittaa juuri mitään, mutta esittelen ainakin muutaman kivan kuvan.

Kaktukset oikein riehaantuivat aloittamaan kukintaansa. Herkkä vaaleanpunainen ja kaverinsa samaa lajia tekivät nuppunsa piiloon ikkunan puolelle ja aloittivat kukintansa kuin varkain.

 

samaan aikaan kun vahdin tätä toista

Eilen kuvasin aamulla pihasta postinhakumatkalla lumista luontoa. Siihen auringonpaiste päättyikin, mutta sainpa muutaman talvikuvan.

Sen verran ajatukset hypelkööt muissakin asioissa, että kerron kaksi nukketaloon liittyvää suunnitelmaani. Mattilan talo suorastaan huutaa jouluvalmisteluja. Ideat vain ovat vähissä. Käväisin vaatehuoneella, jossa en usein piipahda. Siellä oli, yllätys, yllätys, Lundbyn nukketaloon ilmeisesti kuuluva alakerta. Siitä ajattelin tekaista joulukerroksen, tosta noin vaan heti kun ideat ovat syntyneet. Se näyttää aika siistiltä, joten ehkä selviän tapetoimatta. Lattioihin sain ystävältäni muutaman oikean muovimaton kappaleen ja yritän ehkä sovitella niistä lattiapinnoitetta.

Toinen ahaa-elämys tuli, kun rupesin perehtymään postin tuomaan painavaan kirjapakettiin, divariostokseeni.

Pinossa on Suomen kaartin historiakirja sekä "Säätyläiskoteja Suomessa"  ja "Kartanoita ja porvariskoteja" -nimiset teokset. Kun en aio ruveta värkkäämään kaartinkasarmia, niin voitte veikata, olko tähtäimessä 1700- vai 1800-luvun talo. Kirjat ovat kaikin puolin ihania, asiantuntevan tekstin on kirjoittanut Riitta Koskinen, taitava kuvaaja on Katja Hagelstam.

Talon seinistä on vasta tieto, että tekeillä on, mutta tuskin pääsen sen kimppuun ennen ensi vuotta. Rakennus ehkä ei edusta ihan tyylinmukaista arkkitehtuuria, mutta tuskinpa siitä ihan priimaa sisältäkään tulee. Ideoita on paljon, samoin intoa. Juu, kustavilaiskotia minä nyt suunnittelen. Ja mööpelit eivät ole muovia, vaan kotitekoisia niin pitkälti kun vain osaan tehdä niitä. 

 Katselin posliini- ja kupariastioiden ja muidenkin keittiökamojen hintoja netistä ja voi olla, että en tilaakaan niitä ihan vielä. Sattuneesta syystä. Ehkä minä myös opettelen tekemään patoja ja pannujakin. Kun juuri kukaan ei kumminkaan anna mulle joululahjoja, niin en voi kerjätä niitä lahjaksikaan. Mieskin jo osti minulle kameran, tämän jota nyt opettelen käyttämään.