... mutta uusi edessä. Yhteen päivään mahtuu joskus hämmästyttävän paljon tavaraa. Tänään sekä henkistä puolta että pihatöitä, jotka kummatkin tuntuvat fyysisenä väsymyksenä. Onneksi isä oli tänään reipas ja virkeä, kun kävimme katsomassa häntä eikä äidistäkään ole tiedossa huonoja - siis aikaisempaa huonompia uutisia. Se ei tietenkään tarkoita, että asiat ovat yhtä hyvin huomenna.

648881.jpg

Lupiinit kukkivat komeasti, mutta niiden siirto ei sattuneesta syystä kuulu puutarhasuunnitelmiini. Muuten pihahommat etenivät taas ison askeleen, vaikka jäivät muutamaan iltatuntiin. En olisi pitempään jaksanut niitä tehdäkään.

Mies piti ansaittua vapaapäivää ja pääasiassa poti kipeää selkäänsä ja ihaili komeita mustelmiaan, jotka sai eilen ilmeisesti huoltaessaan ruohonleikkuria. Minä olen oikein tyytyväinen illan tekemisiini. Urakkaani  kuului "kaarisillan" ja iirispenkin paikan kohentaminen, siis perkaaminen nokkosesta, vuohenputkesta, maitohorsmasta ynnä muusta likaruohosta. Nämä ovat tietysti syötäviä kasveja ja voi olla, että ne häviäisivätkin paljon helpommalla, jos alkaisimme suunnitella niistä ateriaa. Nyt ne ovat vain viholaisia.

Mies tuli moottorisahan kanssa katkaisemaan kasveja varjostaneen pajupuskan, jonka tynkää pääsin myös siivoamaan. Nämä ovat esivalmistelutöitä. Varsinaista sillanrakentamista vasta suunnitellaan, mutta nyt on moottorisahakin jo huollettu ja testattu työkuntoon.

Kymmenkunta vuotta sitten, tai ehkä vasta silloin kun aloitimme kasvimaa uuteen paikkaan -hankkeemme, jäi ojanpohjalle joitakin pajunrungon pätkiä ja nehän ne olivat nyt kasvaneet täyteen mittaan ja joka suuntaan. Maassa on hyvin juurtuneena useita vähintään puolimetrisiä kalikoita, joissa on vielä askartelemista, jotta pikku pihatraktorilla pääsisi leikkaamaan ruohot senkin pläntin kohdalta. Ja kasvattamaan sitä haaveilemaani iirispenkkiä, mustaherukkaa ja luumupuuta.

Nämä odottavat uutta paikkaa:

1244756679_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Siirrän niitä varovasti pienen määrän. Jos eivät vaikka viihtyisikään uudessa paikassa, niin ei koko vanha kanta tuhoudu ainakaan yhdellä kertaa.

Ilta hurahti äkkiä töiden merkeissä. Kahdeksan jälkeen huomasin, että jos aikoo saada pottumaan tehtyä tällä viikolla, on ryhdyttävä vielä siihenkin puuhaan. Onneksi siementä oli enää vähän pussin pohjalla, joten perkasin vain parin neliön alueen suunnilleen puhtaaksi leinikeistä ynnä muusta, myös muutamista ikiaikaisista pullonkorkeista ja parista ruostuneesta rautanaulasta. Meidän pihamme on ollut paikallaan toista sataa vuotta ja vanhaa maalaistapaa noudattaen tunkioita on vähän siellä ja täällä. Yhtään irvistävää pääkalloa ei onneksi ole koskaan tullut vastaan... Niin, siis heittelin siemenperunat tasoitetulle maanpinnalle ja päälle kippasin kolme kottikärryllistä märkää lehtisilppua. Enemmänkin olisi voinut kärrätä, mutta en enää jaksanut. Pääasia, että perunat ovat maassa, söivätpä niitä syksymmällä ihmiset tai jo aikaisemmin myyrät.

Töitten jälkeen meillä oli kaksi selkävaivaista ja nälkäistä. Onneksi ruoka tuli nopeasti, kun suunnitelmissa oli uusia perunoita ja sinappisilliä suoraan purkista. Äkkiä sainkin pataan tuoreet ja hyvän makuisiksi osoittautuneet ruotsalaiset uudet perunat. Kaupassa oli tarjouksessa myös suomalaista siikliä hintaan 1,99. Siikliä tähän aikaan ja tuohon hintaan! Päättelimme, että kauppias myi mennä-vuotisia tai valehteli alkuperämaan.

Nyt varmaan uni maittaa.