Minusta tuli taas pieni säilöjä eli iloinen hamsteri. Ei niin, ettenkö olisi ennenkin säilönyt, mutta nyt se on tuntunut erityisen mukavalta. Tai ehkä muisti on heikentynyt. Joka tapauksessa erityistä iloa tuottivat tänään kolme rasiaa meheviä vadelmia ja yksi rasia punaherukkasurvosta, jotka pakastin. Sade yllätti kesken marjanpoiminnan enkä enää tänään viitsi lähteä märkiin marjapensaisiin mekkoani kastelemaan. Mutta kausihan on vasta alussa... Teen viinimarjoista survoksen lisäksi varmaan myös höyrymehua. Sekin on pakko pakastaa, kun jääkaappitilaa ei ole tarpeeksi, kellarista puhumattakaan.

Poimin äsken kasvihuoneelta ensimmäiset kurkut ja taitoin muutaman oksan basilikaa ja kourallisen lehtisalaattia ja rucolaa. Sormissa on edelleen vahva basilikan tuoksu. Basilika on jo sen kokoista, että taidan tehdä huomenna siitä erän pestokastiketta. Tässä hän ylpeänä satoaan esittelee:

1739937.jpg

Kurkkuja on tulossa lisää ja samanlaisia vänkyröitä ovat kuin nämäkin.

Tomaatit ovat toistaiseksi pieniä, vihreitä tomaatteja, mutta kyllä ne siitä punastuvat. Kaikki kaksi uudenseelanninpinaattiani kasvavat hyvin, samoin pytyllinen paprikantaimia, jotka ehkä pitäisi harventaa tai jakaa muutamaan astiaan. Kesäkurpitsat kukkivat pikku kasvimaallani ja ainakin lehdet näyttävät erittäin hyvinvoivilta.

Pensaspapuja on ulkona kasvamassa tasan kaksi kappaletta, nekin surkean pieniä taimia ja toinen tontin toisella laidalla olevassa kasvimaassa, toinen toisella laidalla olevan sipulipenkin vieressä. Emme taida päästä nauttimaan syksyisestä papupadastamme, emme ainakaan oman maan pavuista tehtynä. Kylvin kaksi pussillista siemeniä ja saalis on taimi per pussi. No, eihän kaikki voi aina onnistua, heh-heh. Onneksi tätä ei teekään varsinaisesti suuren sadon toivossa, vaan sen suuren ilon ja kasvun ihmeen takia, joka yllättää joka kesä.