Tänään rupesi tuntumaan ihan siltä kuin helle piisaisi. Huomenna jo rupeaa viilenemäänkin, joten näemme joko hellekesä meni. Kesäkuu nyt kuitenkin alkoi aurinkoisena ja sain vihdoinkin miehen värvättyä multaostoksille. Tein itsekin puolet suunnittelemistani puutarhatöistä, joistä vaihteeksi taas eniten aikaa vei vuohenputken kitkeminen kukkapenkistä. Sitten veto loppui, jatkuu huomenna...

Huomenna on pakko siirtyä kasvihuoneen puolelle ja toivoa, että kipeäselkäinen miekkonen saisi tänä kesänä korjattua huoneen yhden irronneen pleksiseinämän. Pihakaivoon hän jo veikin pumpun, muttei saanut valitettavasti muuta kuin isosti verta vuotavan haavan rystyseensä ja ilmeisesti hikoiltua vaatteensá likomäriksi. Haava näytti pahemmalta ja suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa oli.

Kasvihuonetoiminta on pakko käynnistää, sillä muutama tomaatin ja kurkun taimi on jo kotona odottamassa istutusta. Sisällä nuokkuvat kesäkurpitsan taimetkin haluaisivat varmaan jo ulos ojamyyrien ruoaksi.

Luin jostain ja voin nyt ehkä todistaa teorian oikeaksi: myyrille ei kelpaa raparperi eikä valkosipuli. Ei näköjään piparjuurikaan, mutta pihan laajoista maa-artisokkaviljelmistä (= ainakin kolme erillistä kasvupaikkaa) ei näy jälkeäkään. Ihmeiden ihme! Tästä kasvista olen halunnutkin jo päästä eroon ja näinköhän nyt tapahtui? Isäni sairasvuoteellaan ehdotti, että voimme kernaasti käydä hakemassa uuden siemenen mummulasta.

Ehdimme siis käväistä sairaalassa, jonne myös velimies oli menossa pian meidän jälkeemme. Hän oli joutunut vimmatusti etsimään toisen potilaan käsilaukkua ennen aamun lääkärireissua. Laukku, yksi monista, sekä pankkikortti olivat kadoksissa. Mikä onkaan varmempi ja loogisempi turvasäilö kuin petauspatjan alus? Naurattaisi, jos ei itkettäisi.