Olen vähän jälkijunassa, kun vasta nyt rupesin pohtimaan jalojen herra kansan edustajien tavatonta käytöstä. Juu-uh, tiedän kyllä, että kyse on yhdyssanasta silloin kun tarkoitetaan eduskuntalaitokseemme valittuja kansanedustajia, heitä joilla on moitteeton käytös ja koeteltu kansalaiskunto. Mutta nämä, nämä, nämä, eivät sanat enää riitä, nämä tyypit, jotka on lehdessä oikein nimeltä lueteltu, nämä joiden tapoihin kuuluu joko nipistellä naisia pyllystä, tuijottaa tissejä tai pelkästään puhella omasta mielestään kivoja poikain juttuja. Ja sitten silmät suitsirenkaina ihmetellä, että minäkö, minuako tässä seksuaalisesta häirinnästä nuo nipottavat akat, vanhat varikset syyttävät?

1244732.jpg

En usko, että valtakunnallinen aviisi olisi ihan ilman aikojaan uskaltanut luetella nimeltä näitä herroja, jotka tämän päiväisessä iltapäivälehdessä kauhistelevat omaa kohteluaan. Siis ei savua ilman tulta, vaikka muutaman kohdalla minunkin on vaikea uskoa totta todeksi. Nämä kaksi kyllä olivat myös ne, jotka kertoivat aikovansa parantaa tapansa ja se on hyvä se. Kaikki eivät edes tajua, mistä on kysymys. Hyökkäys onkin tunnetusti paras keino puolustautua, mutta on hyvä, että tämä on tullut esille nimiltä mainiten.

Itse olen jo sen verran vanha ja paksu, ettei minua varmaan edes pyynnöstä kukaan tulisi ahdistamaan, mutta kyse ei ole naurettavasta tai hysteerisestä akkojen löpinästä. Miesihminen ei ehkä ymmärrä, miten tuollainen voi loukata naista. Tietysti nainen voi loukata vastaavasti miestä ja onhan näitäkin tapauksia. Kysymyksessa ei suinkaan tarvitse olla edes käsiksi käyminen tai muu henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttuminen. Puheet ja ilmeetkin ovat pahoja, jos niiden tarkoitus on alistaa toista - naista tai miestä.

Tiedän itsekin miltä seksuaalinen ahdistelu tuntuu. Olin silloin jossain kolmen, neljänkympin välissä, messu- eli siis työmatkalla enkä suinkaan mikään kokematon pikkulikka. Firmalla ei ollut omaa osastoa, vaan otimme suomalaisia asiakkaita vastaan päämiehen osastolla. Minun tehtäviini kuului kutsua tuttuja tyyppejä milloin aamukahville, milloin päivälliselle, milloin iltaa istumaan. Tein sen työn puolesta ja esimiehen käskystä, eikä mieleenikään tullut, että esimerkiksi suomalaisen keskusliikkeen ostaja voisi käyttäytyä siten kun sitten yksi asiakkaista käyttäytyi. Löysin nimittäin äijän yöllä sängystäni, kun menin iltatilaisuuden jälkeen omaan huoneeseeni. Kalsarit oli sentään jättänyt jalkaansa ja oli onneksi sammunutkin, mutta itse jouduin sokkiin. Onnistuin saamaan yösijan tutun vanhemman herrasmiehen huoneesta, joka ymmärsi tilanteen eikä hän sentään ruvennut lääppimään. Sokissa olin vielä seuraavan päivänkin, jolloin minusta ei ollut töihin menijäksi. Istuin pitkään Kölnin tuomiokirkon penkissä ja vain olin ja yritin rauhoittua.

Pisteenä iin päälle oli sitten se, kun esimies myöhemmin haukkui minut lyttyyn. Olin näet loukannut Tärkeää Asiakasta. Ilmeisesti palvelut eivät olleet riittäviä... Lisäksi ilmoitin tutulle matkaoppaalle, miten minun oli käynyt. Matkajärjestäjän tietoon asia oli jo tullutkin, kun nappasin lähtiessäni huoneen oven kiinni niin ettei tämä roisto päässyt ulos ilman henkilökunnan apua. Minulta meni täydellisesti maku sekä pomoon että koko firmaan ja rupesinkin heti aktiivisesti hakemaan uutta työtä. Vieläkin etoo, vaikka tästä on jo sentään hirmuisen pitkä aika. Entä sitten, jos kohteena on parikymppinen eduskunta-avustaja ja lääppijä viiskymppinen kansanedustaja?