Käytiin vilkaisemassa vanhusten vointia ja voi-voi, mitähän tässä mahtaakaan olla edessä. Äidin fysiikka tuntuu olevan kohtuullisessa kunnossa, varsinkin kun hän muistaa pitää keppiä tukenaan. Liikkuminen ei taida juuri kepittä onnistuakaan. Itse hän ei varmaan huomaa itsessään mitään vikaa, vaan päinvastoin on oikein reipasta tyttöä.

Isä kertoi vaivihkaa, että oli menossa erityisen huono päivä. Toivottavasti me vähän tasoitimme tilannetta. Ärtyisyys ja kiukuttelu ilmeisesti nousevat pintaan entistä useammin, ehkä ilkeyskin. Hän ei laskisi isää yksin edes kauppaan, muttei hänestä olisi mukaankaan lähtijäksi siitä huolimatta että kauppamatkat hoidetaan taksilla. Isä oli aika väsyneen näköinen.

Alzheimer-lääkitys on, mutta se ei taida enää juuri vaikuttaa. Luulen äitini tuntien, että häntä ei saisi vapaaehtoisesti minkäänlaiseen päiväkerhotoimintaankaan. Mitäs hän, muita fiksumpi ja yläpuolella kaikkia, mitäs hän vanhusten piireissä tekisi!

Kun kuulossa ei ole valitettavasti mitään vikaa, ei isän kanssa edes pääse kunnolla keskustelemaan tilanteesta. Pitäisi edes se saada selvitettyä, miten perillä kotisairaanhoito tästä äidin kunnosta on ja onko siltä puolelta mitään lisäapua odotettavissa. Vaikea näin maallikkona tosin on keksiä, mikä se apu olisi. siivooja käy, ateriapalvelu toimii jollain tavalla, kotisairaanhoito tuo ja annostelee lääkkeet. Laitosvalmis äiti ei kuitenkaan ole niin kauan kun isä on pystyssä. Kukaan ei ole, jos joku muu ratkaisu löytyisi. Näyttelijänlahjat ainakin ovat tallella, joten kotikäynnin aikana voi hyvinkin olla, että hän vielä osaa skarpata.