Meinattiin viettää tänään aprillipäivää autokolarin merkeissä. Tai siis vietettiinkin. Tai ehkä ei, nythän on aprillipäivä. Jos jotain oikeaa olisi sattunut, niin luultavasti en viitsisi vitsailla.

Ihan oikeasti meidän isäntä, joka on jämpti kuski eikä aja läpi keltaisista liikennevaloista, pysäytti nytkin kuuliaisesti valoihin. Eikös seuraava auto kopauttanut perään. Kaveri oli ehkä omissa ajatuksissaan, eikä huomannut valojen vaihtumista.

Onneksi ei kummallekaan osapuolelle, eikä etenkään autoille käynyt sen kummempaa. Herrat tarkastivat vahingot: ei ollut, heilauttivat kättä ja niin jatkoimme kaikki matkoihimme, me kauppaan. Olisi siitä voinut syntyä isompikin aprillipila, mutta onneksi kummallakaan ei ollut juuri yhtään vauhtia. Otin varmuuden vuoksi kuvan sekä kaverin rekkarista että meidän auton peräpäästä, mutta niitä ei varmaan tarvita. En ehtinyt edes säikähtää.

Sen verran arvelimme tarvitsevamme lohturuokaa, että ostimme illaksi juustolla höystettyä uunimakkaraa ja miehen lempikasviksia brysselinkaalia. Pakastimesta otan ruusukaalin ja makkaran kaveriksi saman mallisia eli pyöreitä perunapalleroita. Olen muutenkin syönyt kaikkea kiellettyä, joten tämä saa mennä samaan piikkiin.

Aprillia, aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!