Hiljaista, rauhallista sunnuntai-aamua tässä vietetään kaksistaan koiran kanssa. Eipä silti, hiljaista meillä on muinakin päivinä, sillä emme kumpikaan siedä radion tai telkkarin huudatusta.  Mies vielä vähemmän, mutta itsekin nautin hiljaisuudesta. Koirakin, muuten terve taas, ihmettelee meteliä, kun sekin on tottunut hiljaisuuteen.

Isäntä lähti juuri työkeikalle eli soittamaan erään urheiluseuran satavuotisjuhliin ja kotiutuu joskus iltapäivällä. Hänet haettiin oikein pihasta ja juuri sen verran etuajassa, ettei noudettava ehtinyt edes tukkaansa kammata. Puku oli kyllä jo päällä ja soittolaukku valmiiksi pakattuna eteisen lattialla ja kahvitkin juotu kaikessa rauhassa. Olisi ollut kiva ottaa kuva soittajasta, sillä meidän isäntä on komea puku päällään. Etenkin kun vertaa arkivarusteisiin, jotka ovat - no, arkikamppeita.

Ajattelin katsastaa iltapäivällä vanhan kasvihuoneen kuntoa ja mahdollisesti vähän siivoankin siellä. Tyhjentäminen jotenkin jäi syksyllä tekemättä, joten nyt jo alkaisi olla Aika. Vaikka aiomme ostaa uuden huoneen, ei tätä vanhaakaan varmaan romuteta niin kauan kun se on jossain määrin siistin näköinen. Ainakin työkalut ja sen sellaiset säilyvät siellä sateelta suojassa.

Tästä kesästä voi tulla sinänsä vähän konstikas puutarhanhoidon kannalta. Tarkoitus on ainakin jossain määrin ylläpitää kahta kasvimaan plänttiä, mutta ongelma on se, että ne ovat tasan tontin vastakkaisilla puolilla. Tontti on aika iso, joten kävelemistä tulee kahden paikan välille aika paljon. Sinänsä kasvimaat ovat hyvin vaatimattoman kokoisia. Tarkoitus ei ole muu kuin virkistysviljely. Varmaan kumpikin saimme lapsena harvennus- ja kitkemiskiintiömme täyteen, joten porkkanaa tai lanttua meillä ei kasvateta. Vähän salaattia, kesäkurpitsaa, tomaattia ja papua sekä yrttejä. Lapsenlapsi on luultavasti kesällä aika paljon meillä ja hänet yritän innostaa kasvimaalle. Retiisiä ja auringonkukkia hän nyt ainakin voisi kasvattaa.

Joku jo ehti moittia, ehkä kuitenkin pilke silmäkulmassa, meitä, jotka kuvaamme kaikki mahdolliset avautuvat silmut blogiimme. Nii-in, meitä on, jotka nautimme jokaisesta uudesta silmusta ja kukkasesta. On mukavaa, jos joku toinenkin ilahtuu kevään ihmeestä - kunhan tyytyy katselemaan kuvia, ei kopioimaan niitä itselleen. Ja jos ei tykkää kuvista tai kirjoituksista, niin ainahan voi siirtyä seuraavaan blogiin! Vähemmän minua itseäni kukkaset ärsyttävät kuin esimerkiksi joissakin kirjoituksissa esiintyvä yltiöpäisen runsas kiroilu ja sadattelu.

Tässä on eilen kuvattuja kukkia omalta pihalta. Otin pienen valkovuokko-scillakimpun maljakkoon ja narsissit ovatkin ainoat, joita pihassa kasvaa. Tuossa kukkakimpun taustalla onkin Villiviini ja jo kevätmielellä! Silmua lykkää.

567651.jpg

567649.jpg