Ei ole näkynyt yhtään virpojaa, vaikka pussillinen suklaamuniakin odottaa eteisen pöydällä. Voi olla, että meidän pihatietä ei uskalla oikein tulla taloon asti tai sitten virpojat eivät hoksaa kahta ulko-ovea. Onneksi vitsoja on jäljellä viime vuodelta, vaikka pajunkissat ovat kyllä näköjään jo pudonneet. Nuo piippurassit ja rautalangat eivät ole minun viritelmiäni, vaan jonkun pikkunoidan askartelemia!

1376258.jpg

"Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks tulevaks vuueks! Vitsa sulle, palkka mulle!"

Täällä Uudellamaalla ei minun muistini mukaan lapsuudessani ollut erityisiä virpomistapoja, vai olisinko vain aktiivisesti unohtanut se, kun ei meillä tällaista tapaa ollut? Pajun- eli kuten meidän mummi sanoi - palmunoksia kyllä käytiin poimimassa vaasiin. Kustaa Vilkunakin tietää, että länsisuomalaisittain lapset ovat koonneet nimenomaan palmuja eli pajunkissoja.

Virpominen on levinnyt itä-Suomesta koko maahan ja niin ollen kuului ehdottomasti kannakselaisanopin palmusunnuntaihin. Tuo lorukin on anopin peruja. Saattoi se olla vähän pitempikin, mutta lorut varmaan vaihtelivat ihan kylittäin ja pitäjittäinkin.

"Virpominen on kuulunut jo varhaiskristilliseen aikaan", kirjoittaa Vilkuna. Kuten raamatusta muistetaan, levitti kansa palmunoksia tielle, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Oliko se nyt aasintamman varsan selässä? Suomen sana virpa on ikivanha sana, joka on saatu muinaisvenäläisestä muodosta. Nykyvenäjässä sitä vastaa sana verba, tietää Vilkuna.

Tänään pitäisi perimätiedon mukaan olla kaunis auringonpaiste, jotta ohra kasvaisi hyvin ja papu menestyisi. Hah- tässä varmaan syy, miksei minulla papumaa yleensä tuota runsasta satoa! Tilannetta pitää tarkkailla, sillä nyt ei kyllä auringosta näy pilkahdustakaan. Maa on taas kokonaan valkean vaipan alla. "Ohrakin" olisi pitänyt jo kylvää, jotta pääsiäistipuille olisi alusta, mutta enpä ole tässä hässäkässä muistanut ostaa minkään lajin jyviä tai siemeniä itämään.

Virpomisesta vielä yksi juttu. Mies muisteli eilen, miten yhtenä vuonna taloon tuli virpoja, joka oli meikattu ja laitettu oikein harvinaisen hienosti. Pikku noita-akkaa oli naurattanut koko ajan vallan mahdottomasti, kun isännällä ei selvästi ollut aavistustakaan virpojan henkilöllisyydestä. Asia selvisi, kun tytär oli tullut omilta virporeissuiltaan ja valistanut: sehän oli ollut naapurin Jussi!