Ihailen kaikkia Todellisia Käsityöihmisiä. Itse en taida pystyä enää tekemään muuta kuin suoraa ja sileää. En ole koskaan ollut pikkutarkan näpertelyn harrastaja muutenkaan, paitsi ristipistojen pistelyssä. En näpertele monimutkaisia kortteja tai tee muita askarteluja. Toisen Tyttären nukkekoti on edelleen talossa ja sen uudelleen kalustaminen on salaisena haaveenani. Lapsi on aikanaan saanut kalusteet valmiina eli 80-luvun tylsiä muovimööpeleitä on kyllä olemassa. Toistaiseksi ne ovat sentään kelvanneet lastenlapsille.

Tuo "enää" tarkoittaa sitä, että olen minäkin ennen muinoin harrastanut käsitöitä, kuten varmaan useimmat äidit jossain vaiheessa tekivät. Lastenvaatteita olikin mukava ommella ja neuloa. Neuloin suhteellisen paljon itsellenikin etenkin puseroita ja jakkuja, en tosin monimutkaisia malleja, mutta sain sentään jonkun sortin palmikoitakin syntymään.  Seurusteluaikana neuloin nykyiselle aviomiehelle kaksikin villapaitaa. Toisen söi miehen silloinen hirveä koira, joka hajotti talossa monta muutakin kohdetta. Toinen neule on kadonnut jonnekin yläkomeroon, enkä ole sitä miehen päällä tainnut koskaan nähdä. Nykyisin teen itselleni ehkä villapaidan, sliparin tai liivin vuodessa.Sukan ja lapasen kutomista en ole koskaan erikoisemmin harrastanut, mutta voisin ruveta palauttamaan mieleen sitäkin taitoa. Käly pitää meidän nykyisin töppösissä, villasukissa ja kintaissa.

Virkkaaminen on ollut aina minulle vaikeaa ja pakko tunnustaa: oikeaa pitsiä en ole koskaan edes yrittänyt, vaikka muistan miten opiskeluaikana muut naiset virkkasivat pitsiä niin että suhina kuului. Itse sain upeita pitsejä lahjaksi kapiolakanoita varten ja nyttemmin olen näistä lakana-aarteista tehnyt parikin isoa pöytäliinaa.

Olen myös kirjonut pikkuliinoja ja etenkin tehnyt ristipistotöitä. Ristipistot olivat suunnatonta terapiaa, kun joskus aikoja sitten podin selkäsairautta petin pohjalla. Särky oli kamala ja tuollainen pieni käsityö oli ainut, mitä jaksoin tehdä. Kirjakin oli liian painava käsiin. Tarkka työ vei ajatukset kivusta ja särystä. Tein paljon pikkuliinoja, joista pari marjataulua on edelleen raamitettuna sänkykamarin seinällä.

En  oikein pidä sellaisista paksulla langalla paksulle kankaalle, mallin päälle tehdyistä ristipistosta, vaan olen aina harrastanut kahden tai korkeintaan kolmen langan mittaisia pistoja muliinilangalla ohuelle pellavalle. Niin sitten on käynyt, että tämä mukava harrastus oli pakko lopettaa. Ei näet enää näkö riitä ja sormistakin tuli kankeat töppösormet. Yksi iso pellavaliina jäi kerran kesken, kun olin pöljä valinnut liian ohuen kankaan ja pikkuiset pistot rupesivat vilistämään silmissä. Tekele saattaa olla vielä jossain tallessa, ehkä vain odottamassa jatkojalostusta joksikin muuksi kuin pöytäliinaksi. Voisi ehkä käydä vaikka niin kuin hiirelle, joka ompeli kissalle takkia. Tulisiko kirjaillut liivit vai tuluskukkaro?

Nyt kun mulla on uudet lasit päässä, niin voisin tietysti kokeilla vielä kerran pikkupistojen pistelyä... Sähkövalo ei todennäköisesti riitä, mutta kun kevät koittaa, voisin kuvitella itseni terassille luonnonvalossa käsityötä tekemään. Minulla on kyllä ompelukoneen vieressä suurentava käsityölamppu, mutta sen valossa työskentely on jotenkin hankalaa. Lampulle on käyttöä silloin, kun on tungettava ompelulanka pieneen neulansilmään.

Ompelin aika paljon varsinkin Tyttärelle vaatteita ja myös itselleni. Lapsi sai kerran mielestäni upeat ukkohousut, henkselit ja kaikki. Tytär kieltäytyi jyrkästi panemasta niitä jalkaansa. Sen jälkeen taisin kysyä etukäteen, millaisen vaatteen neiti haluaa.

Minulla oli jopa omalla jalalla seisova mallinukke, joka helpotti suuresti omien vaatteiden sovittamista. Sitten kasvoin siitä ulos, jos näin hienosti voi sanoa ja lopulta taisin viedä hökötyksen kirpputorille. Talossa on tällä hetkellä yksi ehjä ompelukone ja toinen, joka odottaa pääsyä korjattavaksi. Toivottavasti saan sen joskus kuntoon, sillä vaikka se on jo ainakin 25-30 vuotta vanha, niin hyvin monipuolinen ja toimi hyvin siihen asti kunnes lakkasi toimimasta... Nyt tyttärenpoika on suorittanut koulussa ompelukoneen ajokortin, joten toiselle koneelle voisi olla heilläkin käyttöä. Tytär on aina ollut käsityöihmisiä.

Tässä oli pitkä alustus kuvalle, jossa esiintyvät talven käsityöt: paksu ulkoilujakku ja näyte tulevan "juhlajakun" helmineuleesta. Tuo valmis takki on se Jussi-langasta väsäämäni kääntötakki, johin metsästin lisää lankaa. (Kiitokset uudestaan Lizalle!) Antaas kattoo, mitä tästä puikoilla olevasta beessistä tulee. Tehosteväriksi etukappaleeseen tulee joko pinkkiä tai tummaa ruskeaa. Ehkä esittelen takin sitten valmiina, ehkä en. Nyt kuvassa sen väri on väärä, mutta kun tähän kuvaan sain Jussi-takkiin aidot sävyt, niin olkoon.

1342546.jpg

Käsityöt jäivät takavuosina jotenkin muiden kiireiden jalkoihin. Nyt kun on aikaa, on ehkä hyvä viritellä vanhoja taitoja ja opetella uuttakin. Minulla on aika hyvä valikoima käsityökirjoja, joten tiedon puutteesta en ainakaan kärsi. Ja lankojakin on muutama laatikollinen odottamassa tekijäänsä. Tekemällä oppii.