Eipä olisi eilen tarvinnut olla suurikaan ennustajaeukko, vaan lukea tämän päivän säätiedotus. Räntää tulee taivaan täydeltä. Onneksi ei tässä kunnossa ole lenkille menemistä, mutta kauppareissu kai tehdään sentään yhdessä. Sinänsä se ja sama, mitä syödään, sillä aaltopahvin makuista on edelleen kaikki, mitä suuhuni laitan. Isäntä sanoi samaa. Jotain nyt kuitenkin on pakko kehitellä ruoaksi, vaikka yhden päivän kuittaamme eilisillä eineksillä: pahvinmakuisilla valmissalaateilla ja tuskin koiranruoaksikaan kelpaavilla lihapullilla. Se ei ollut ihan sitä, mitä isäntää tilasin tuomaan kaupasta. Lieventävä asianhaara olkoon se, että palvelutiskillä kuulemma ei ollut mitään kiinnostavaa tarjolla. Ei meistä nyt ole ruoanlaittajiksi ja ei pidä valittaa: ei kai noissa eineksissä sinänsä ole mitään vikaa. Hienoinkaan gourmet-ruoka ei nyt maistuisi.

Toivottavasti äänestyskeli on huomenna vähän tätä päivää parempi, jotta ihmiset lähtisivät sankoin joukoin liikkeelle. Vaikka ei silti, tilanne on nyt niin kutkuttavan jännä, että luulempa joka puolueen kuskaavan viimeisenkin peräkylän papan ja mamman äänestyskoppiin. Ehkä vanhuksilla ongelma onkin lähinnä kyyti ja kunto, sillä äänestämään he ovat tottuneet - näin arvelisin - ja siten täyttämään kansalaisvelvollisuutensa. Suurempi huoli ovat nuoret ja heidän EVVK -asenteensa. Osa tietysti on hyvinkin valveutuneita poliittisesti ja sepä voi hämätä päättäjiä luulemaan, että kaikki tietävät, mikä on oikeisto ja mikä vasemmisto, mikä keskusta. Mutta taas tulee se "vaikka": tiedämmekö me vanhemmatkaan aina puolueiden välisiä eroja, kun ohjelmatkin ovat kovin lähellä toisiaan? Ja kuten Aarno Laitinen viikko sitten kolumnissaan totesi: puolue peritään tai naidaan. Niin kai se on.