Ennen kuin siirryn pohtimaan lääketieteen tai oikeastaan terveydenhoidon ihmeellisyyksiä, muistutan arvauskilpailusta, johon on vielä päivän verran aikaa osallistua. Sehän löytyy tästä.

Varsinainen aiheeni koskettelee terveydenhoidon ihmeellisiä kiemuroita. Meillähän on perheessä yksi, joka lopetti tupakanpolton jo yli vuosi sitten. (Toinen ei ole koskaan polttanutkaan.) Sen jälkeen, kun puolen vuosisadan tupakointi päättyi, tuli kaikenlaisia ikäviä oireita. Niitä on nyt tutkittu pian vuoden verran. On kuvattu keuhkoja ja sydäntä, puhallettu erilaisiin mittareihin ynnä muuta, ainakin neljän lääkärin toimesta.

On myös istuttu kotona vapisemassa ja pelätty vuorotellen syöpää keuhkoissa ja kurkussa, keuhkoahtautumatautia ja ties mitä entuudestaan tuntemattomia, mutta kamalia tauteja. Itse asiassa montaa asiaa pelätään vieläkin, sillä lopullista diagnoosia ei ole saatu.

Astmalääkitys alkoi jo ajat sitten, mutta oireet ovat vain pahentuneet. Yskänkohtaukset ovat hirveitä, niin pahoja että mies - siis hänestähän tässä nyt on kysymys - on mennut vessaan karkuun, etten näe miten hän yskii pää punaisena. Ja pelkää samalla, ratkeaako joku paikka.

Mutta kun kyseessä on miehinen mies, niin saatua seuraavaa lääkäriaikaa ei voi aikaistaa. Perustelu: ei ne kuitenkaan anna aikaisempaa aikaa. Niin minä sitten näppäränä tyttönä ja vaimona, joka ei halua jäädä vielä leskeksi, avasin tietokoneeni ja rupesin kuuklettamaan.

Kas, heti tärppäsi. Miehellä on lääkitys, joka on pahasti ristiriidassa hänen toisen lääkityksensä kanssa. Onneksi jo tässä vaiheessa oli varattuna aika silmälääkärille, joka olikin heti jyvällä asiasta. Hän vaihtoi glaukoomalääkkeen toiseksi. Mies oli jo valmiiksi ajatellut, että hän vaikka ottaa mieluummin sokean silmän kuin tilaa verisuonten ratkeamaa päähänsä. Muitakin lääkevaihtoehtojakin kuulemma löytyy, ellei tämä nyt aloitettu sovi.

Silmälääkäri oli myös ihmetellyt suuresti keuhkolääkärin tietämättömyyttä tai "tietämättömyyttä". Mies kun oli heilutellut glaukoomalääkkeen reseptiä tämän nokan alla. Sitä samaa minäkin ällistelen. Yksi ihan muun alan koulutuksen saanut eläkeläiseukko tässä löytää yhtä nappia painamalla tiedon, joka ei pälkähdä alan spesialistin päähän alueen erikoissairaanhoidossa. Turhaan naureskellaan ihmisiä, naisia kai pääasiassa, jotka lääkärikirjaa tutkittuaan määrittelevät näppärästi oman tautinsa. Mieskin aina nauraa minun vaivoilleni, joista kuulemma merkittävin on oireeton malaria. Ehkä ei enää naura. Jos olisin lääkäri, niin varmaan alkaisin todistamaan, että sattuuhan sitä. Sattuu, kuten yskiessäkin.

Kuva meinasi unohtua: pätkä Helsingin rakenteilla olevan musiikkitalon montun suoja-aitaa. Kun yskimisestä oli puhe, niin nämä kaupunkiääniä kuvaavat vekottimet sopivat hyvin tähän.

 En tiedä, kenen taiteilemia aidan kuvat ovat, mutta veikkaisin taideopiskelijoita.