Kun sain eilis- tai toissapäivänä vinkin - kiitos vaan Iines J - että sitä voisi listautuakin, niin senpä päätin tehdä. Yritin ja yritin ja sain varmaan muutaman harmaan hiuksenkin lisää päähäni. Tämmöiselle eläkeikää huitelevalle mummelille näet tietotekniset asiat kyllä ovat opittavissa, mutta usein vähän haasteellisia kuten niin fiinisti sanotaan. Oppi useimmiten tapahtuu ns. kantapään kautta. Niin kävi nytkin. Tuskailin ja  manailin, että jo nyt ovat tehneet kummallisia blogisivustoja, kun eivät toimi tavallisen ihmisen järjellä. Sanomattakin on selvä, että vikahan mulla sitten oli oman osoitteen oikeinkirjoituksessa. Likiv- eikun siis luki-, kirjoitus- ja näkövirhe pienessä präntissä oli tehnyt villiviinistä oli tullut viliviini.  Ei avautunut Vili-viinille, mutta kylläkin Villiviinille. Onnistumisen tunne hetki sitten oli kylläkin aika mahtava eli pienestä on ihmisen mieli hyvä. Tervetuloa vaan kaikki uudet vieraat!

Olisin kernaasti ottanut saman tien koko blogini nimeksi tämän nimimerkkini Villiviinin, mutta se ei käynyt. Nimi on jo varattu Helsingin yliopiston vihreille opiskelijoille, joten en lähde sekoilemaan. Aloittaessani täällä blogin pitämisen taisin selittääkin tätä kaksimielisyyttäni eli Villiviini-Vivecaa. Kai tämä kuvastaa alitajuisesti mielenkin kaksijakoisuutta. En nyt kuitenkaan tältä istumalta lähde sorkkimaan nimiä sen enempää.

Villiviini kasvaa rehevästi meidän talon seinustalla. Se on tietysti oivallinen kuvauskohde, jonka elämää voin seurata suoraan työhuoneen ikkunasta kesät talvet. Runko on vanha ja niinpä ystäväni oravat joskus istuvat ikkunan takana oksalla ihmettelemässä. Viveca-nimen sain ruotsin opettajaltani. Siinä ei näillä listoilla ole muuta vikaa, kuin että se aakkostuu aina ruman nimisten blogien jälkeen...