Aurinko paistaa tänäänkin heleästi. Tuulee kyllä aika kylmästi, joten kävelylle lähtö on vielä harkinnassa. Toinen vaihtoehto olisi istua terassilla, siis omalla, naama kohti aurinkoa ja filtti ympärillä. Lehdessä jo mainostettiin kovasti kevään tuloa, mutta kesäaikaanhan tässä ovat kellotkin jo siirtymässä.

Nuorempi Poika tuli käymään ja juttelee parhaillaan isänsä kanssa, joten joudin hyvin tänne. Heillä saattaa olla yhteistä puheenaihetta vaikkapa ex-possupankista, jossa hänen perheellään on asuntolaina. (Me emme onneksi ole sen pankin asiakkaita.) Tai sitten on muuta puhuttavaa, sillä poika ei yleensä tule ilman asiaa. Oli mitä tahansa, niissä keskustelussa ei äitipuolia tarvita.

Kaupassa oli kaiketi pääsiäiseltä jäänyttä marinoitua lammaspaistia tarjouksessa puoleen hintaan, joten sitä meillä paistetaan huomenna. Tänään syödään savulammasta tuoreen patongin kanssa. Lammas on lempilihaamme, jota yleensä hamstraamme kesän grillauksiakin varten pakastimeen. Kotimainen on niin kallista, että sitä emme raaski suosia. Ex-mieheni kasvatti vuosia sitten lampaita, mutta lopetti kun ainakin silloin tuottajahinta oli alapuolella kaiken kannattavuuden. Tämän päivän hintaa en tiedä, mutta tuskinpa tilanne siitä mihinkään on muuttunut. Silti kaupan hintaa voi vain ällistellä eikä voi olla vertaamatta uusiseelantilaiseen kilpasiskoon, joka sentään on rahdattu Suomeen merten ja mannerten poikki.

Olen aina ollut kotimaisen tuotannon ja mieluiten vielä lähiruoan ehdoton kannattaja, vähintäänkin teoriassa, mutta mahdollisuuksien mukaan myös käytännössä. Valitettavasti vain on paljon tuotteita, joiden hinta on niin tähtitieteellinen, ettei edes tällainen pieni perhe raaski niitä ostaa. Usein jätetään sitten kokonaan ostamatta ja valitaan joku muu, halvempi vaihtoehto. Olisi kiva syödä esimerkiksi kotimaista kalaa, mutta kuka voi ostaa muuta kuin silakkaa tai kirjolohta? Lampaan ohella lihoista meille käyvät jauheliha, possu, broileri ja kalkkuna. Niistä kyllä tarkistan aina, että löytyy joutsenlippu. Ei minulla nautaa tai poroakaan vastaan mitään muuta ole kuin se hinta.

Seepraan, antilooppiin, kenguruun ja kaniiniin emme kajoa. Naudankieli on tähän asti kuulunut valikoimiin, nyt sekin loppui, kuten pari päivää sitten raportoin. Muut sisäelimet maistuisivat myös, mutta tällaiselle korkean kolesterolin vaivaamalle ne eivät ole kovin suositeltavaa sapuskaa. Kuten eivät kai mäti, etanat ja äyriäisetkään, joita kyllä syödään herkkuna silloin tällöin alkuperämaata suuremmin vilkuilematta. Meillä näet syödään vuorotellen herkkuja, varsinkin viikonloppuna, ja sitten päiväkaupalla jotain perussoppaa, jolla tasapainotetaan taloutta.

Suomenlippuvaatimus pätee useimmiten myös ostettaviin vihanneksiin. Nyt kyllä tuvan pöydällä on pilkottuna ananas, joka ei taatusti ole kasvanut Suomessa. Pääsiäispöydän yrtit, salaatit, tomaatti ja kurkku olivat suomalaisia, tomaatti ja kurkku varsinkin kirvelevän kalliita. En tiedä sitten, kumpi on parempi: lämmitetyssä kasvihuoneessa kasvatettu suomalainen kurkku vai lentokoneessa lennätetty espanjalainen? Luotan kuitenkin enemmän suomalaisen puhtauteen, totta vai tarua?