Viime yön sateen jälkeen varmaan taas likaruohot ovat saaneet oikein vauhtia.Ennen kuin lähden jatkamaan eilistä kitkentäoperaatiota, oli pakko tulla hetkeksi koneelle.  Sinänsä  ei ainakaan tietokoneelle käynyt mitenkään, vaikka yöllä kuului ukkostavan ja se kulki lähellä. Telkkaria ja digiboksia en ole vielä vilkaissutkaan, mutta toivottavasti toimivat.

Minä tyttö vain käänsin yöllä kylkeä. Ihme kyllä, sillä ukkonen on aina hirvittänyt minua. Mummilla oli sellainen musta, varmaan itse kudottu villapeitto seslongin päällä pimeässä, siis ikkunattomassa huoneessa, joka toimi myös pesuhuoneena. Sinne menin aina ukkosta karkuun. Ihoni muistaa vieläkin peiton karheuden ja jotenkin mustan värinkin tunnun.

Nukuin oikein pitkään ja makeasti, niin pitkään että koirapahasen rakko ei ollut kestänyt. Tätä ei ole aikaisemmin tapahtunut, vaikka koira joskus on selvästi osoittanut tällä tavalla mieltään. Olisikohan vanhuus tullut, kun tänä kesänä on pisut päässeet jo ainakin kolme kertaa lattialle. Edellisen vahingon jälkeen pidin koiralle pitkän puhuttelun ja se säikähtikin niin että sai mahansa kuralle. Onneksi sentään asioi vasta ulkona. Meidän Missukka on kovin herkkä moitteille. Edeliisessä kodissaan sille ilmeisesti oli huudettu aika tavalla.

Aamun ihmeitä oli se sama pupujussi - luultavasti sama - jonka näin sunnuntaina meidän kävelytiellä. Se istui tänäänkin rauhallisesti samassa paikassa meidän kasvimaan kohdalla, mutta oli niin kaukana ettei valokuvaan tullut muuta kuin musta läiskä. Ehkä meidän kasvimaan herkut miellyttävät jussia, vaikken eilen huomannutkaan mitään suurempia tappioita. Emme sentään säikytelleet jänistä sen enempää, vaan lähdimme koiran kanssa toiseen suuntaan.

Istutimme eilen yhden ruusupensaan poikasen, kun saimme lankolasta hyvän taimen. Samalla siirsimme Bride-nimisen jalohortensian uuteen paikkaan. Tämä kevään uutuus ei oikein lähtenyt kasvamaan alkuperäisellä paikallaan ja pääsi nyt kahden Endless summer -sukulaisensa viereen ottamaan vauhtia. Tämän morsion piti kukkia kauniin valkoisilla kukilla koko kesä, mutta ehkäpä ensi vuonna kukitaankin. Loputtomat kesät tekevät tomerasti nuppua. Ne ovat meillä nyt kolmatta kesää ja ovat olleet hintansa väärttejä. Vaikka keväällä nämä kasvit näyttävät ihan kuolleilta, niin juuresta alkaa jo aikaisin tunkea uutta versoa.

745978.jpg

Toivottavasti pääsen kuvaamaan hortensioita ja tietysti ruusuakin mahdollisimman pian. Tämä kylläkin on ihan tavallinen Rosa rugosa, joka kukkii meidän roskiksen vieressä.

No niin, nyt kasvimaalle ja kitkemään kaikkia vihulaisia. Sitä, mikä mahdollisesti on Siperian jättiputkea, en vielä ehtinyt tunnistaa. Jos se on sitä, niin ihmettelen suuresti, miten  ja mistä se meille on tullut. Tietysti lintujen tai tuulen mukana ja toisaalta tällaisessa vanhassa pihapiirissä voi maan povestakin ilmaantua yhtäkkiä vaikka mitä ihmeitä.

Jatkoa seuraa iltapäivällä:

No niin, nyt on isännän kanssa tutkittu kaikki talon kasvikirjat ja lisäksi vähän nettiäkin. Tulimme yhteistuumin siihen tulokseen, että pihassamme kukoistaa villiintynyt palsternakka. Kuva, väritys, lehdet ja muutkin tuntomerkit sopivat! Voimme tietysti olla väärässäkin.

Paras kuva löytyi ikivanhasta Otavan kasvistosta, joka on peräisin omalta kouluajaltani. Yksikään jättiputken kuva ei onneksi muistuta meidän kasviamme, helpotuksen huokaus. Palsternakan sanotaan kasvavan metrin korkuiseksi, mutta kukaan ei varmaan kiellä sitä venymästä korkeammaksikin, kuten meillä on tapahtunut. Sinänsä en yhtään ihmettelisi, vaikka joku villiintynyt tai luonnonvarainen palsternakka olisi asettunut pihaan. En ole maistanut tietenkään tämän paksua pääjuurta, mutta tohdin ehkä nyt ainakin haistella sitä.

Olen taas koneella sen takia, että tuossa seinän takana on vasta sulatettu pakastin jäähtymässä ja sulavat pakasteet saatava kylmään heti kun kaappi vähän vielä viilenee. Huomasin nimittäin aiemmin päivällä, kun revin nokkosia puskista, että viinimarjat alkavat olla lämpimimmässä pihan kolkassa valmiit mehustettavaksi. Se vähä, mitä tänä vuonna yleensä on tulossa. Ja miten tämä liittyy pakastimen sulatukseen? Siten niin, että mehu pannaan purkkiin ja pakkaseen kun talossa ei ole kellaria.

746398.jpg

Varikset ja rastaat ovat jo käyneet maistiaisilla.