Sain viestin ystävältä. Hänestä en ole kuullutkaan pitkään aikaan. Syytkin selvisivät. Miten elämä voikaan kohdella toisia niin kovin ottein, hakata päähän oikein kaksin käsin? Mies jätti, kun vastaan tuli nuorempi. Erossa meni koti. Sitten meni työpaikka, samoin seuraava ja päälle päätteeksi iski sairaus. Ensin se iski ystävääni ja sitten vielä lähiomaiseen. Mitä voin sanoa? Kiittää, että olipa kiva kun kerroit? Miten voi lohduttaa lohdutonta, varsinkin kun itsellä kaikki on juuri tällä hetkellä niin hyvin?