Olen ollut puoli päivää todella hermostunut. Mieheni oli kolmatta tuntia eräänlaisessa viranomaistoimituksessa tai miksi sitä sanoisi, kun ei halua sanoa että missä. Aloitin jo päivällä kirjoittelun noin niinkuin terapiamielessä ja jatkan tämän nyt loppuun. Itse tilaisuudesta ei ole ainakaan tässä vaiheessa mitään sanottavaa. Odotellaan vain mitä tuleman pitää, sillä vastaukset tulevat vasta kahden viikon päästä.

- Varsinaisesti tekstini kirjoista valmistui jo aikaisemmin päivällä, mutten arvannut julkaista sitä, kun ns. tapahtuman lopputuloksesta ei ollut vielä tietoa. Mutta kun aamu ja puolet iltapäivääkin meni hermostuneessa mielentilassa, niin nyt olo kuitenkin on rauhallinen. Hyvää terapiaa tuo kirjallisuus, oli se missä muodossa tahansa!

Viikon mittaan on ollut hyvää aikaa lukea. Tällä hetkellä menossa on kaksikin kirjaa: Lars Sundin Colorado Avenue, kun häpeäkseni en ole sitä aikaisemmin lukenut sekä Leif Segerstamin muistelmateos. Sitä ennen luin suurella mielihyvällä amerikkalais-kiinalaisen Amy Tanin romaanin Rouva Chenin henki. Takakannen mainosteksti kertoo olennaiset faktat. "Kirja on nerokkaasti sepitetty, mehevästi kerrottu romaani, jossa kirjailija yhdistää kulttuurin kerrokset, länsimaisen turismin, sotilasdiktatuurin, tosi-tv:n ja henkien maailman oikukkaan yllätyksellisesti." Teoksen päähenkilö on siis seurapiirirouvan, antiikkikauppiaan Bibi Chenin henki. Rouva Chen oli viemässä kahdentoista henkilön seuruetta kiertomatkalle Kiinan kautta Burmaan, mutta onnettomuudekseen kuoli juuri ennen lähtöpäivää. Tuuraajaksi tulee kokematon matkanjohtaja, joten rouvan on seurattava matkalaisia hengessä, opastaen ja terävästi kommentoiden. - Tämä oli kerta kaikkiaan mainio lukukokemus, yhdistelmä faktaa ja fiktiota, luuloa ja varmaan tietoakin.

Toinen kirja oli astetta kevyempää luettavaa, mutta silti ajatuksia herättävä ja ennen kaikkea käden taitoihin kannustava. Kirja on Pieni lankakauppa, kirjoittajansa, toimittaja Kate Jacobsin esikoisromaani, joka nousi yhdessä hetkessä bestseller-listalle Yhdysvalloissa. Newyorkilaista lankakauppaa, nimeltä Walker ja Tytär, pitää yksinhuoltajaäiti Georgia Walker yhdessä toimeliaan teini-ikäisen leipuri-tyttärensä Dakotan kanssa. Kirjan keskushahmot tulevat perustaneeksi kauppaansa viikottain kokoontuvan kutojien kerhon. Epäilemättä 20 maahan myydyt oikeudet ja tekeillä oleva leffa inspiroivat vielä monen kaupungin kutojia perustamaan omia käsityökerhojaan. Kirjasta ja kai vähän käsitöistäkin on lisää netissä osoitteessa www.walkeranddaughter.com. Kirjan 600 sivua sujahtivat kahdessa päivässä!

No, kolmas lukemani kirja oli näitä paljon raskaampaa ja raadollisempaa luettavaa: Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt. Näin se alkaa: "Minä katosin 12 vuotta sitten joulukuun ensimmäisellä viikolla O:n kaupungissa". Kirja on rajua luettavaa arasta aiheesta, prostituutiosta, lapsipornosta ja tyttökaupasta. Tämä pysäytti ja säikäytti.