Säilöntäkausikin sitten on alkanut (= kolme purkkia vattuja pakkaseen), joten testaanpa nyt tätä Piristysruiskeen hillopurkkipohjaa. Vähän tosin ovat hillopurkit väärässä paikassa, vaikka vaihdoin otsikkofontinkin jo tukevammaksi Arialiksi. Katsotaan, mahdollisesti vaihdan pohjan pian pois, sillä tänä vuonna ei varmaan tarvitse ihan kauhean runsaasti hilloja purkitella. Mutta. Kuten sanottu. Nyt on. Kesä. Säilöntäaika.

Sadonkorjuunäkymät eivät marjojen ja hedelmien osalta ole tänä vuonna kovin häävit. Olen yleensä keväisin leikellyt marjapuskista kuolleita oksia aika hyvällä menestyksellä, mutta tänä vuonna leikkaaminen ei onnistunut. Viinimarjoja tulee vähän ja osa oksista on kuivunut. Viime kesä ja talvi varmaan olivat aika rankkoja ja pensaatkin vanhoja. Ensimmäiset punaiset ovat jo pian kypsiä pihan aurinkoisimmassa rinteessä. Karviaisia tulee jonkin verran, mustia viinimarjoja en ole muistanut edes katsoa. Kaksi uutta mustaherukkaa ovat juurtuneet ihan hyvin ja yrittävät tehdä muutamaa marjaakin. Samoin uudet omppupuut näyttävät hyvinvoivilta.

Luumuja ei tule kai yhtään kappaleita eikä omeniakaan kuin nimeksi vanhoihin, huonoihin puihin. Mansikkamaata ei meillä varsinaisesti ole ja entiset villivadelmat kasvavat vanhan kasvihuoneen seinän alta lämpimään mikroilmastoonsa, josta satoa on jo kerätty nelisen litraa. Mansikoita on juuri sen verran, että saan muutaman syömämarjan, jos ehdin paikalle ennen joka paikkaan nokkansa työntäviä rastaita. Mustarastas muuten laulaa ihanasti: se kai on perustamassa jo toista pesuetta.