Kun en muuten voinut teitä kutsua, niin tervetuloa nyt virtuaalikahville!

1566875.jpg

Näin hieno sini-valkoinen pöytä meille katettiin. Kukatkin oli teetetty kuin morsiusparille. Kakku oli mehevää ja maukasta. Ihan itse halusin tuon marsipaanin mansikkakakun sivuille ja se kestikin hyvin juhlan ajan, mutta ei enää säilytystä. Vieraat kiittelivät myös pikkuleipiä eli perinne-ässiä ja lusikkaleipiä sekä suolaisia, joita olikin varmaan joka makuun eli ainakin seitsemää sorttia taisi olla pöydässä. Suuret kiitokset sekä opiskelijatiimille että heidän opettajalleen, jotka olivat suunnitelleet ja toteuttaneet sekä kattauksen että tarjottavat.

Selvisimme juhlista oikein hyvin, vaikka olemme edelleen kuin kaksi puuhevosta: selkää särkee ja pienimmätkin nivelet ovat arat. Minulla erityisesti vasen ranne ärsyyntyi jo ennen juhlia. Mutta ei haittaa! Onhan meillä vaikka koko kesä aikaa selvitellä tavaroita paikoilleen ja toipua ikimuistoisesta päivästä.

Muutenkin kaikki sujui kuin rasvattu ja "tappiot" jäivät vähäisiksi. Vain yksi vuokrattu lasi meni rikki ja yksi auto ajoi rakkaan mansikkaruukkuni säpäleiksi, mutta mitäs olin laittanut sen portinpieleen, jotta kukaan ei ajaisi kuunliljojen yli. Nyt sitten meni ruukku ja muutama kuunlilja. Mies kyllä arveli voivansa ostaa uudenkin ruukun, mutta ihan vähän suren pyttyä, joka oli kulkenut matkassani jo varmaan parikymmentä vuotta, ollut kesät ulkona ja talvisin säilyttänyt kylmässä varastossa ensin rakuunat ja nyt maahumalat. 

Mitään ei ole myöskään hävinnyt, vaikka ensin luulinkin kakkulapioiden lähteneen vuokra-astioiden mukana. Yksi vieras toi tuomisinaan vanhoja valokuvia, enkä niitäkään ole vielä nähnyt, mutta kaipa ne jostain tulevat vastaan. Saaliiksi saimme ainakin kaksi sateenvarjoa. Nekin varmaan löytävät vielä kotinsa, sillä koon perusteella epäilen ainakin toisen omistajaksi lapsenlasta. Vettähän ei perjantaina satanut kuin pari tippaa, joten varjoja ei tarvittu. Sen verran sade uhkaili, että tarjoilijat ehtivät jo kerran kiikuttaa tarjottimensa terassille, mutta toivat ne parin minuutin päästä takaisin taivasalle, jossa otimme vieraat vastan. Joku jo kysyikin, että onko meillä hyvät välit yläkertaan, kun sadepilvet kiersivät meidät ja aurinkokin paistoi aina välillä. Kylällä oli kuulemma aamupäivällä satanut vähän räntääkin, mutta ei meillä. Kyllä kai sitten suhteet ovat kunnossa, mieli ainakin on kiitollinen.

Lahjoista mainittakoon erityisesti pullollinen Villiviini-nimistä kotiviiniä! Minulla ei ole aavistustakaan, mistä nimi on peräisin ja tietääkö lahjan tuoja tätä nappiin osunutta yhteyttä vai ei. En ehkä muuten rupea luettelemaan saamiani lahjoja, mutta tästähän nyt oli ihan pakko kertoa.