Käykö teille muille koskaan näin? Hukkaatte tavaroita ettekä käsitä ollenkaan, minne olette ne käsistänne laskeneet? Minä kadotin eilen rakkaan kamerani.

643709.jpg 

Onneksi ehdin siirtää koneelle eiliset kuvat, mm. tämän ihanan iiriksen. Toivottavasti se ei ole viimeinen kuvani... Tavallisesti nostan kameran siirron jälkeen näppiksen viereen tai viereiselle tuolille, mutta miksei se nyt ole siinä? Kuvien käsittely tapahtui eilen tarkalleen kello 18. Kun mies tuli kotiin kahdeksan paikkeilla, aloin etsiä kameraa. Tässä välissä on tapahtunut jotain, jota en kuollaksenikaan voi muistaa. Alkavaa dementiaa?

Olen ollut koko ajan kotona ja käsittääkseni myös sisällä - pääasiassa näpräämässä tietokonetta, laskuja maksamassa ja blogeja lukemassa. Näin ollen kameran pitäisi olla työhuoneessa. Mutta kun ei vaan satu silmiin. En ole käynyt pakastimella enkä muistaakseni jääkaapillakaan, joten kylmäsäilössä sen ei pitäisi ainakaan olla. Pienenpieni mahdollisuus on, että olisin käväissyt terassilla ja unohtanut kameran sinne, jolloin  varis-vaakku tai varas-vaakku olisi ehkä käynyt? Se tosin tuntuu epätodennäköiseltä, vaikkei täysin mahdottomalta. Tai sitten kamera on pudonnut taskustani, mutta minne? Tai olen laskenut sen kädestäni johonkin, mutta minne?

Mies vielä haukkui minut huolimattomaksi - käyttäen tosin rumempaa ilmausta, jollainen kuulemma olen. Pahoitin mieleni aika tavalla, varsinkin kun sitten tuli sanomista yhdestä toisestakin asiasta. Hänhän on itse täydellisyys, joka ei ole koskaan hukannut mitään, panee aina kaiken heti omalle paikalleen eikä voi ymmärtää tämmöisiä ihmisiä, jotka paitsi hukkaavat tavaroitaan, myös joskus pudottavat niitä käsistään. On se tietysti hyväkin, että meillä on näitä täydellisiä ihmisiä keskuudessamme. Huomaamme itse oman epätäydellisyytemme ja kelvottomuutemme. - Vieläkin itkettää.