Kun katselin ikkunasta koivu-vainaan jäänteitä, huomasin lattian lakaisemisen tarpeelliseksi. Kas, takan edusta oli aivan noessa ja miksiköhän oli? Isäntä arveli, että talon kanta-asukkaat, lepakot, ovat käyneet vierailulla. Jäljistä päätellen ne ovat tulleet piipusta ihan sisälle asti, alas takkakiville. Ja kauhistuksen kanahäkki, mahdollisesti majoittuneet jonnekin sisälle. Meillä on katto korkealla ja kattohirsien lomasta voin yhtenä kauniina päivänä tavata ilkeästi irvistelevän lepakon. Hui kauheaa! En yhtään ihmettele, jos entisaikojen ihmiset pitivät sitä pirun sukulaisena, jos ei ihan itse pääpiruna.

Olen nähnyt muutaman kerran lepakon lentävän meidän pihassa tiukkaa ovaalin muotoista lentoreittiä korkean kuusen ympäri, mutta ihailu etäältä riittää mulle oikein hyvin. Olkoon miten suojeltu otus tahansa, niin pysyköön seinän välissä tai käyttämättömissä savupiipuissa. Saan kiintiöni täyteen jo siitä, kun yhdyskunta rapistelee sänkykamarin seinän takana. Ja tietysti ne majailevat tarkalleen pääni kohdalla, mutta toistaiseksi siis seinän toisella puolella. Nyt en enää ole siitäkään ihan varma...

Päivä menee varmaan mummoillessa. Lapsenlapsi tulee kylään.