On tämä maailma mennyt erinomaiseksi, kuten mummi aikanaan tapasi sanoa, eikä suinkaan tarkoittanut erinomaisella hyvää. Ei muuta kuin lukemaan päivän uutisia, niin ei voi taas muuta kuin ällistellä. Nyt en puhu ministereiden möläytyksistä, joista niistäkin saisin lausuttua äkkiä oman sanaseni. Jos tässä enää kohta mitään uskaltaa heistä lausua.

On hyvä, jos yrityksissä nipistetään turhista kuluista. Juustohöylät tosin ovat varmaan jo ajat sitten höylänneet kaiken turhaksi laskettavan pois. Siksi kai nyt leikataan älyttömistä asioista. Tai poistetaan kaikki työntekijöille pientäkin mielihyvää ja iloa tuottavat jutut. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi kermavaahto lounaan jälkiruokalettujen kanssa tai konttorin kukat. Nämä tietysti ovat vain esimerkkejä, enkä siis ota kantaa esimerkiksi Nokian säästötoimiin. Tuli vain mieleen, kun luin äsken päivän netti-iltapäivälehteä. 

Tällaisilla säästöillä, etten sanoisi kurinpalautustoimilla sitä varmaan minkä tahansa firman talous kohentuukin. Optioista, jättipalkoista tai vaikka kalliiden konsulttien palkkioista ei silloin tarvitse puhua mitään, kun kaikki miettivät vain vispikerman hintaa.

Vastaavia esimerkkejä elävästä elämästä on tiedossani vaikka mien paljon, mutta tietysti ajalta ennen tätä nykyistä lamaa. Itsekin olin firmassa, joka sijaitsi luumunkiven sylkäisyn päässä Helsingistä. Kun esimerkiksi päällikön piti lähteä Helsinkiin, sanotaan nyt vaikka mainostoimistossa käymään, niin matkustuslupa piti anoa konsernijohtajalta. Toisessa firmassa taas kaikki myyntikaverit määrättiin pakkolomalle. No, kaverit lähtivät ja manasivat mennessään. Kun sitten "loma" loppui, niin yllättäen johtoporras ihmetteli, missä kaikki tilaukset olivat. 

Esimerkkejä riittää. Kerran yhdessä virastossa ei päästy lähettämään lakisääteisiä tiedoksiantoja, kun ei loppuvuodesta enää ollut lupaa ostaa postimerkkejä. Parin markan kulusta muodostui ties miten monen sadantuhannen tappio.

Ihan omakohtainenkin kokemus on yhdestä pikkufirmasta. Se oli aikaan ennen tietokoneita ja sähköpostia. Kirjekuoret rupesivat loppumaan ja olisi pitänyt tilata uusia. Sehän ei käynyt niin, että soitetaan kirjekuorien toimittajalle ja tilataan taikka pyydetään tarjouksia muutamalta yritykseltä. Ehei, ensin piti hankkia ostolupa johtokunnalta. Ei varmaan tarvitse sanoakaan, että jo siinä vaiheessa tämä tyttö etsi kiivaasti uutta työpaikkaa.

Jos menossa on yleinen säästökuuri, niin voi olla hyväkin näyttää noin niinkuin esimerkinomaisesti, miten pienistä puroista koostuu suuri virta. Pöyristyttävää on se, jos tingitään työhuoneidenn siivouksesta tai jätetään ikkunat pesemättä. Puhumattakaan kaikista niistä säästötoimista, joilla ei ole katinpaskan taloudellista merkitystä, mutta jotka aiheuttavat pahaa mieltä ja pelkästään apeaa hilpeyttä.

Muistan myös joskus jostain lukeneeni, että ihminen käsittää vain sen kokoisen rahasumman, joka on omassa kukkarossa. Siihen kai tällaiset toimet perustuvatkin. Samasta johtuen päättäjä tekee esimerkiksi miljoonainvestointeja tuosta vaan, hups, mutta takertuu johonkin kynien ja kumien hintaan.