Ensimmäinen adventti. Komensin itseni heräämään ajoissa telkkarin ääreen sytyttämään adventtikynttilää ja ennen kaikkea katsoakseni Porvoon tuomiokirkon uudelleensiunausta ja juhlajumalanpalvelusta. Juhlallisinkaan toimitus ei voita Hoosiannan veisuuta. Itsekin yhdyin muun kirkkoväen kanssa lauluun, siis itsekseni ja sen verran hiljaa, ettei esimerkiksi vielä aamu-unia vetelevä mies päässyt kuulemaan sitä. Rauhallista, mutta iloista joulun odottelua kaikille! Ja valoa kansalle:

2106103.jpg

Tämä päivä on ollut aamusta lähtien pimeä ja synkkä, joten valoille ja kynttilöille on nyt todella käyttöä. Ulos ei tee mieli. Koko päivän on satanut vuorotellen vettä ja räntää, mutta onneksi sisällä on lämmintä ja valoisaa.

Virittelin eilen yläkerran ikkunan jouluvalot ja kun tulin iltapäiväkävelyltä, oli mies sytyttänyt jonon roihuja pihaan. Tuntui tavattoman lämpöiseltä ja mukavalta tulla kotiin. Pikkujoulukausi avattiin tämän syksyn ensimmäisillä glögeillä ja syötiinkin tavallista paremmin: yrteillä maustettua lampaanpaistia ja peruna-sipulilaatikkoa. Sitä jäi vielä sopivasti tämänkin illan ruoaksi.

Kun olin lapsi, toi isä aina adventiksi sisään pienen pöytäkuusen. Se istutettiin lantun puolikkaaseen. Siitä lähtien olen kaivannut pikkujoulukuusta. Ostin eilen pienen muovikuusen ikkunalaudalle sekä siihen sydänvalot. Ne tosin ovat kuin suoraan punaisten lyhtyjen kadulta: en arvannut että punainen olisi NIIN punaista. Toinen vaihtoehto olisi ollut joulukristallit eli kirkkaat valot. Epäröin näiden kahden välillä, mutta en halua ainakaan räikeänsinisiä valoja ikkunaani, joten päädyin punaisiin sydämiin. On siinä varmaan naapureillakin ihmettelemistä. Jouluksi vaihdan tähden tuvan ikkunaan ja pikkuruisen seimiasetelman sen alapuolelle. Siirrän varmaan punaisen kuuseni koristamaan jotain hämärää nurkkaa.

Mieluiten pitäisin ihan oikeaa kuusta joulupuuna, mutta sitkeästi monena vuonna joulukuusta vastustanut mies taisi saada jo toissa vuonna tahtonsa läpi eikä meille hankittu kuusta. Pihassakaan ei ole oikein sellaista puuta, johon voisi valot virittää ilman että olisi vaarana kompastua johtoihin.

Tämä pikku ostokseni on 30 senttiä korkea ja ruma muovihökötys. Se on nyt minun vastineeni eli boikoitoin kuusiboikottia. Tietysti on olemassa kauniimpiakin tekokuusia, jopa sellaisia söpöläisiä, joissa on koristeet ja valot valmiina, mutta niihin en alistu. Ystäväni kylläkin kehui muovikuusen kätevyyttä ja mukavuutta, vaikka tietääkseni voisi käydä hakemassa kuusen omasta metsästään.

2106096.jpg

Osuimme paikalle juuri kun palokunnan miehet perjantaina virittelivät naapurikunnan joulukuuseen valoja. Tuo alareunan kiila on auton tuulilasi, mutta kissapuusta-auton tikkaat näkyvät sen takaa, jos oikein tarkkaan katsoo. Kuusessa ei ole kehumista, mutta valojen kanssa siitä tuli upea näky.