Istuin loppuillan niin tiiviisti ja innoissani kirjoittamassa sukuyhteenvetoani, että nyt lopuksi on pakko naputella jotain muuta, unta saadakseni. Ennen illan kirjoitussessiota tein yhtä sun toista muutakin, mm. katsoin Diilin, vaikkei tapanani ole telkkarista katsoa juuri muuta kuin uutiset.

Kudoin sukkaa puikot savuten: villasukkapari numero neljän b-osa on jo kantakiilassa. Kiire on siksi, että se menee postin kautta syntymäpäivälahjaksi, mutta kun myöhästyy joka tapauksessa, niin myöhästyköön kunnolla.

Kaivoin neljä pytyllistä rikkaruohoja tulevasta kukkapenkistä, johon mies mahdollisesti huomenna kippaa kolme säkillistä multaa ja minä muutaman perennan. Ahkeruus tuntuu polvissa, vaikka allani olikin maailman paras työjakkara pehmusteineen. Sitä ennen, siis ennen puutarhahommia, riennämme apteekkiin. Nimenomaan riennämme, sillä reseptissä oli jotain outoa ja mahdollisesti pitää ehtiä ajoissa lääkeriasemalle. Lääkäri tutkikoon tai uusikoon, ellei apteekki anna lääkkeitäni suosiolla. Pitäisi mennä myös katsomaan, onko paikallisen sepän paja auki ja jos on, niin tilaamme nimikyltin postilaatikkotelineeseen. Siitä melkein tuli ikuisuusprojekti, mutta kun mies tarpeeksi pitkään ja hyvin suunnitteli, niin nyt on teline paikallaan. Sanalla sanoen ruma, mutta jospa se siitä kohenee kukkien ja kyltin avulla.

Kesän viimeinen floksi eli syysleimukukka.

Mitäs vielä? Juu, auto ei mennyt läpi katsastuksessa. 7 vuotta vanha, vähän ajettu ja mittari näyttää jotain vikaa, jota katsastusmies ei osannut edes määritellä, kun ei tiennyt. Elektroniikassa jotain häikkää eli tapaamme huollon kautta käytyämme, sanoi mies.Pah! Ikikulut vanhat ritsatkin on menneet heti läpi ja nyt tämä ei.