Vaikka poltan tähän aikaan vuodesta joka ilta kynttilöitä, tuntui taas kerran niin sykähdyttävältä nostaa adventtikynttelikkö takan reunalle ja sytyttää ensimmäinen kynttilä. Se aloittaa, kuten myös Hoosianna-hymni, tosissaan joulun odotuksen sydämessä.

Mainitsen tässä minäkin Vuodatuksen yhteisestä joulukeräyksestä, jossa tuemme tärkeää työtä. Huomasit kai sisään kirjautuessasi Tuomaksen tiedotteen ja linkin suoraan Pelastusarmeijan keräyssivulle? Kun lahjoitat roposi joulupataan, voit valita keräyspotiksi Vuodatus.net tai tietysti koota omankin potin vaikka ystävistäsi. Itse en olisi varmaan tätä edes hoksannutkaan, mutta kun käväisin tapani mukaan vilkaisemassa Kaisan tuumooksia, niin sieltäkin tämä hyvä vinkki löytyi. Kiitos! Pannaan hyvä kiertämään.

Viime yönä joku valvotti. Nakersimme iltaruoaksi juustoja ja ne ehkä painoivat masussa. Sain nukahdettua vasta kolmen aikaan ja mietin jo, tulisinko tänne koneelle. Vaihdoin lopulta yölukemiseni täydelliseen hömppään ja se sitten vihdoinkin tepsi!

75599.jpg

Yritin etsiä jotain jouluista kuvaa, mutta eipä löytynyt tähän hätään. Tämä on oman pihan pioni, joka siis edustakoon nyt joulukukkaa. Olemme ottaneet vuosien mittaan paljonkin erilaisia kuvia, varsinkin luontoa, kukkia, ja eläimiä, mutta eihän niitä silloin ole käsillä kun kaipaisi. Eilen ostin meille joulutähden, vaikken tästä kukkalajista erikoisemmin pidäkään. Syitä oli kaksi: onpahan pöydällä kukka joka kestää vaikka jouluun asti ja toisekseen, sen raaskii heittää menemäänkin. Nimittäin jos ilmaantuu kauniimpia kasveja. Ja juu, sen takia en kuvannut tätä kasvia nyt tähän kun meillä ei ole digikameraa. Varmaan alamme olla suunnilleen viimeisiä digittömiä...

Herra miehelläni ei ole tapana ostaa kukkasia kuin hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Niinpä ne ruusut onkin visusti kuivattu talteen, olivat sitten kaupan pitkävartisia tai omasta juhannusruususta napattuja.