Lupasin tulla lisäilemään kuvia ja se sopii hyvin päivän teemaan. Haimme taas yhden kärryllisen puita, mutta hieman pienemmän kuin eilen. Eilinen lasti näkyy kuvassa. Isäntä ei maininnut mitään, mutta voi olla, että ajoimme kotiin peräkärryn renkaat soikeina tai litteinä vai olisiko neliskanttisina. Nyt kuitenkin otimme opiksemme. Vaikka kuorma olikin pienempi, niin urakka tuntuu käsivarsissa ja selässä. Märkä, tuore puu on aika painavaa.

542251.jpg

Märkyydestä puheenollen, ehdimme nipin napin tehdä kuorman ennen sateen alkamista. Kotipihalla sitten jo kastuimmekin kunnolla, kun tyhjensimme lastia. Nyt sade näyttää entisestään yltyneen, vai olisiko tuuli puhaltanut vesipisarat ikkunaan? Harmaalta ja märältä näyttää.

Sekä eilen että tänään meillä kummallakin on ollut hyvä mieli tehdystä työstä. Urakka tosin jatkuu vielä ja kestää toisenkin tovin ennen kuin puut ovat klapeina. Mutta ei meillä ole kiirettä mihinkään. - Tämän päivän reissulla poimin kevään ensimmäisen valkovuokkokimpun. Nämä kevään airuet ne aina jaksavat ilahduttaa yhtä paljon. Oman pihan valkovuokot kasvavat niin varjossa että eivät ole vielä nostaneet päätään.

542254.jpg

Kun ne kukkivat varjossa vähän myöhemmin, niin voin käydä ehkä äitienpäivän aamuna tekaisemassa itselleni onnittelukimpun. Miehelläni ei ole tapana noteerata äitienpäivääni - ei tietenkään kun en ole hänen enkä hänen lastensakaan äiti. Kukat saattavat tulla, jos tytär ehtii käymään. Mutta parasta on olla omavarainen. Isäni, 85 v. kylläkin vielä tänä päivänä käy hakemassa pihalta vaimolleen valkovuokot äitienpäivän aamuna. En tosin tiedä, uskaltaa hän enää tänä keväänä keppeineen laskeutua poimimaan niitä.

Minulla on yksi aika kiva tuorejuusto-suklaakakkuresepti, jonka kehittelin eilen ihan itse, vanhojen tuttujen ohjeiden pohjalta. En kuitenkaan jaksa enää tänään kirjoittaa sitä. Tein ison annoksen eli kaksi kakkua, joista toinen odottelee pakkasessa vappua. Tai äitienpäivää. Palataan asiaan huomenna.