Oli pakko tulla pitämään pientä taukoa. Sain kuin sainkin poimittua viinimarjoja, mutta niin olin suunnitellutkin. Vaikka taivaalla oli jossain vaiheessa uhkaavan näköisiä pilviä, ei vettä tullut kuin muutama tippa.

Nyt minulla on jatkojalostusta odottamassa kaksi ämpärillistä punaisia, ihanan kypsiä ja mehukkaita punaviinimarjoja. Taidan perata ne vielä tänään, survoa vähän rikki pienenpienen sokerimäärän kanssa ja pistää saman tien pakkaseen. Tyttärelle kuulemma kelpaavat survomattakin. Olen usein keittänyt marjat mehuksi, mutta kun sitä mehua ei oikein tahdo kulua kuitenkaan. Marjasurvosta on kiva ottaa aamujuomaani muutama lusikallinen.

746398.jpg

Marjapuskien keskellä oli korkeita nokkosia, jotka tietenkin polttivat vaikka miten yritin varoa. Nyt on kihelmöintiä sekä jaloissa että käsivarsissa. Yleensä tähän aikaan kesästä puutarhaa rumentavat nokkoset on ainakin muutamaan kertaan perattu, mutta tänä vuonna sekin homma jäi tekemättä. Nyt olisi pitänyt tietysti aloittaa puskien siivoamisella, mutta kun aurinko paistoi niin kauniisti, en raaskinut laittaa pitkähihaista takkia ja hanskoja päälleni. Mies ajoi samaan aikaan nurmikkoa eli olimme tänään kiitettävän ahkeria. Hän kai jatkoi vielä pihan siivousta, mutta minä ilmoittauduin tauolle.

Olen ylpeillyt miehelle, että ei vaan meidän pihassa kasva pujoa. Naapurien puolella tien varressa sitä nimittäin kasvaa ylen määrin, kuten nokkostakin. Nyt löysin pujoa meidänkin marjapensaista: kolme tukevaa ja isoa kasvia, jotka onneksi lähtivät helposti vetämällä maasta. Niin sopisi naapurienkin tehdä. Joskus tekisi mieli urputtaa isompaan ääneen, mutta toisaalta kun ei omakaan piha ole aina priimakunnossa esimerkiksi näiden nokkosviljelmien suhteen, niin on parempi pitää suu supussa. Naapuritalojen pujoja en sentään lähde kitkemään, mutta omista yritän pitää huolta, jo pelkästään niiden aiheuttaman allergiavaaran takia. Ja eihän ne mitään pihan kaunistuksiakaan ole.

Jospa nyt lähtisin jatkamaan näitä taloustoimiani...