Olen ollut vähän äkäisellä tuulella syistä, jotka eivät liity täällä käsiteltäviin asioihin. Tilanne koheni, kun kävin lukemassa Hesarin nettisivua ja löysin uutisen Eremitaasin toimeliaista työntekijöistä. Siellä nimittäin on noin 80 kissaa. Työtehtävä: rottien pyydystys. Työ- ja asuinpaikka: kellari. Joskus mirrit kuulemma tepastelevat näyttelysaleissakin. Olen käynyt vain yhden kerran Eremitaasissa, mutta silloin siellä ei näkynyt nelijalkaisa työläisiä. Vierailustani on kyllä jo hirmuisen pitkä aika ja olosuhteetkin ovat muuttuneet.

Me olimme tänään kuulevinamme "kellaritiloista" eli talon alusesta kissan mau´untaa. Kissojen riijuuaika on siis koittanut. Muutama ilta sitten yksi mahdottoman paksu kissa marssi kotinsa suuntaan meidän pihatietä pitkin. Se oli luultavasti käynyt vahtimassa terassimme lintulaudan lintuja taikka hiirestömässä talon alla. Tietä pitkin on tietysti mukavampi tassutella kuin rämpiä lumihangessa. Harmi, ettei nyt löytynyt arkistoista yhtään sopivaa kissakuvaa rekvisiitaksi.

Mies. tämä totinen torvensoittaja, lopetti juuri. Eilen tuli kotiin vallan uusi instrumentti: pasuuna. Varoittelin jo, että ei pidä soittaa liian kovaa, ettei käy kuten entisille muureille. Muistattehan: "Muurit sortuneet on Jerikon, Jerikon, Jerikon... siitä kauan aikaa on". Lainaus ei ole raamatusta enkä edes muista kuka tätä muinaista iskelmää lauloi.

Mutta nyt soittoniekka varmaan alkaa kaivata ruokaa. Lähdenkin tästä laittamaan lihamureketta uuniin: saadaan kerralla taas kahden päivän sörsselit. Färssiin tulee tavallisen sika-naudan lisäksi lammasjauhelihaa ja mm. raejuustoa. Lisäkkeeksi uunivihanneksia. Heippa!