Aamun ministeripotkut eivät olleet aprillipilaa. En tosin löytänyt lehdistä maininnan arvoisia pilojakaan. Toista oli ennen vanhaan, heh-heh... Täytyykin kysyä lapsenlapselta, vieläkö koulussa aprillataan.

Muistan miten alakoulussa meitä aprillattiin ahkerasti ja ilmeisesti joka vuosi samalla jutulla. Yläkoulun Elvi-opettaja lähetti tuomaan sanaa; me pienimmät olimme eri rakennuksessa. Yläkoulussa olisi tiedossa jännittävä rainaesitys. Niin me asetuimme parijonoon ja marssimme tomerasti yläluokkaan, jossa meidät otettiin riemuhuudoin vastaan: "Aprilliä, syö silliä, juo kuravettä päälle!"

Tämä siis tapahtui vuonna miekka ja kilpi, jolloin videoita ei ollut olemassakaan eikä edes telkkaria, ei ainakaan yleisessä käytössä, saati että sellainen olisi jostain pienestä maalaiskoulusta löytynyt. Rainakoneen tekniikasta en oikein ole perillä, ei kai se sentään enää käsikäyttöinen ollut 50-luvulla... Muistaako kukaan? Rainat olivat sellaisia pitkän filmin näköisiä, kuva kuvalta eteneviä nauhoja, joita koneessa veivattiin kuten elokuvaa.

Ensimmäiseksi aamun ministeriuutisen kuultuani mieleen ponnahti loppuun kaluttu sanonta, kirjailija Luigi Pirandellon "Niin on jos siltä näyttää". Se on itse asiassa näytelmän nimi, mutta sitä aikanaan Urho Kekkonen siteerasi ja sen jälkeen ahkerasti mm. monet ns. perässähiihtäjät. Tosi kuin vesi. Jos joku asia ei näytä hyvältä tai oikealta, niin se myöskään sitä ole. Tämä pätee tietysti ennen muuta julkisuuden henkilöihin ja se kannattaisi ministerien ja kansanedustajien pitää mielessään, kuten tänään nähtiin.

Luottamus joko on tai ei ole. Jos se pettää, niin paha on tilannetta enää korjata. Ainakin tapauksessa, jossa ilmeisesti luottamus on kerta toisensa jälkeen pettänyt, on jossain kohtaa vain pantava piste lauseen perään.