Lumiset pensaat saivat kyytiä, onhan nyt kesäaika, tämä todellinen turhake. Auton kellonasetukset on ainakin vielä tekemättä ja varmaan muutama muukin kello kääntämättä kesään. Orava sopii hyvin blogiin, sillä sehän on jokapäiväinen ruokavieraamme. Pihassa kasvaa myös vanhoja lehtikuusia. Ei meillä sentään vielä tämän väristä ole... mutta kevät tekee tuloaan kaikesta huolimatta. Ensimmäisiä kukkijoita ovatkin nuo lehtikuuset, joita toivottavasti pian on kiva käydä kuvaamassa. En muista, kenen pohja tämä on, mutta kiitokset jälleen tekijälle!

Mies joutui aloittamaan sunnuntaiaamunsa lumitöillä, vaikka yrittää viimeiseen asti välttää ääntä pitäviä pyhätöitä. Periaate johtuu ennen kaikkea joistakin naapureista, jotka eivät vältä pyhätöitä varsinkaan kesäaamuisin. Milloin leikataan nurmikkoa, milloin hakataan mattoja. Nyt oli pakko mennä hommiin, sillä ilma on lämpenemässä ja lumi on muutenkin jo aika vetistä. Onneksi lumilinko toimi vielä ihan hyvin. Tuuli oli tuonut eilen parinkymmenen sentin lumikerroksen pihapolulle ja kompostorin eteen.

Taisin kirjoittaa tänne eilisaamuisesta fasaanikukkojen tappelusta. Mies kävi ulkona tuntia myöhemmin ja silloin taistelu oli jo päättynyt. Voittajakukko ja kana juoksivat ympyrää, kana edellä, kukko perässä. Perhettä siinä perustettiin, mies arveli. Kevät tosiaan tulee!

Siitä tulikin mieleen, hih-hih, sänkyongelma. Minulla on vanha joustosälepohjainen sänky. Joustava ja ilmava pohja sopii erittäin hyvin selälleni. Hankalaa vain on se, että säleiden kumikiinnikkeet rupeavat noin kymmenen vuoden käytön jälkeen löystymään, jolloin pohjassa poikittain kulkevat säleet tietysti irtoavat tästä "kumitutistaan". Kun aamulla kömmin sängystä, tunsin ja kuulin, että nyt jotain tapahtui. Onneksi säle ei ollut katkennut, vaan ainoastaan irronnut. Sitä on sattunut joskus aikaisemminkin ja onneksi mies sai säleen kiskottua paikalleen. Nyt sopii toivoa, että sänky taas pysyy kasassa. Ei olisi kiva löytää itseään lattialta sänkyyn vangittuna.

Sängyn runko on kivan näköinen ja se on tarpeeksi korkea selkävaivaisellekin. Parisängyksi se tosin on vähän liian kapea, vain 105 cm. Tämä on kelju leveys myös alilakanoiden kannalta: ne ovat yleensä liian kapeita tai liian leveitä. Ei silti, sänkykamariimme ei leveämpää peti mahtuisikaan, sillä kummallekin puolella on kapeat yöpöydät. Senttiäkään ei jää tyhjää tilaa. Ongelma ratkaistiin sillä, että mies siirtyi omaan huoneeseen, entiseen tyttären huoneeseen, jossa oli jo vierassänky.