Ei mitään uutta, ei yllätyskäänteitä eikä ihmekohentumista. Kaktus sentään yllätti ja rupesi kukkimaan. Olen aina pitänyt eniten tämän vanhan kaktuksenkukan väristä ja muodosta.

1243437975_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Emme eilen käyneet sairaalassa, mutta tänään kävimme. Isän aikaisemmin niin selkeä puhe on nyt mennyt huonommaksi, kuulo on heikentynyt ja ajatuksetkin harhailevat. Vahva lääkitys ja makuuttaminen petipotilaana ovat ilman muuta osasyyllisiä, mutta lääkärin arvelun mukaan hän on myös saanut lievän aivoinfarktin.

Äiti on ollut aika pahastunut, kun epäilee, että hänet on sivuutettu ihan kokonaan isän hoidossa. Onhan hän sentään lähin omainen. Toki, sitähän hän on ja on muutenkin oikeassa, sivuutettu on. Niinpä muori viedään huomenna käymään sairaalassa, tai veli siis vie. Kieltämättä tulee ensimmäiseksi mieleen, että puolisot nyt näkevät toisensa viimeistä kertaa elossa. Mahdollisesti. Tuskin äiti vierailun jälkeen siitä kovin paljon muistaa, mutta jospa siitä olisi isälle iloa ja lohtua. 

Sekin on kummallista, miten äiti joskus osaa esittää täysin skarppia eli tilanteet vaihtelevat. Jos ei tietäisi, niin puheet voisivat oikeasti vakuuttaa kenet tahansa. Sattuvat vain olemaan puuta heinää. Vanhan rutinoituneen puhujan etuja tietenkin on sekin, että puhe kulkee vaikka ajatus katkeaa.

Isä on ollut vasta kaksi viikkoa sairaalassa, mikä on lyhyt aika. Silti tuntuu kuin tätä - sanonko tuhmasti: rallia - olisi jatkunut paljon pitempään. Ainakin oma harras toivomukseni on, että molemmat pääsisivät mahdollisimman rauhallisesti ja nopeasti piinastaan, vaikka eihän tässä minun toiveitani kysellä. Joka tapauksessa heillä on takana pitkä yhteinen elämä ja kun vanhasta villjelijäparistä puhutaan, sato alkaisi olla kypsä. - Tänään äiti jo elikin kuulemma elonkorjuuaikaa. Puimurit mennä ryskyttelivät pitkin peltoja.

Lisäksi kiitos vielä tästäkin: nyt myös oma mies on kovin apea ja väsynyt. En tiedä, eikä tietysti hän itsekään, onko fyysistä vai psyykkistä vai sekä että, mutta vetämättömissä on. Hän ei saa pihallakaan mitään aikaiseksi. Sama taitaa koskea minuakin. Onneksi tänään on satanut koko päivän, niin että ei tarvitse murehtia ainakaan tekemättömiä töitään.

Huomenna ei ole odotettavissa ainakaan parempaa: seurustelen puoli iltapäivää hammaslääkärini kanssa.