Hyllyssäni on jonkunkin verran vanhoja keittokirjoja. Yksi mielenkiintoinen teos on vuodelta 1938, kirja nimeltä Joka emännän apulainen. Kirjan alaotsikkona on "Kokeneiden perheenemäntien käytännöllisiä opastuksia aloitteleville, jotka yksin, kotiapulaisetta hoitavat taloutensa".  Teoksella on useampia kirjoittajaa, ainakin Anna ja Tyra Heinrici, Birgit Hansson, Catherine Dellwik, Margot Sund ja Anna Hübinette, joista kukin antaa hyväksi havaitsemiaan neuvoja nuorelle perheenemännälle. Tekstistä päätellen se saattaa olla ruotsalaista alkuperää, olisiko ehkä jonkun koekeittiön aikaansaannos? Tätä ei missään mainita. Suomentaja kuitenkin on Ida Pekari ja kustantaja Otava.

Kirjaa on hauska lukea, sillä vaikka ohjeet ovat melkein 70 vuoden takaa, pätevät ne yllättävän hyvin tämänkin päivän huushollissa. Tässä otteita luvusta "Kokemattoman perheenemännän tavallisimmat erehdykset" ja siitä, miten erehdykset ovat vältettävissä:

"Kuivan ja sitkeän pihvin saamme, jollemme ruskista lihaa kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. käytä kuumaa pannua, mieluimmin rautapannua, ja kuumaa voita tai paistorasvaa paistamiseen. Lihaa ei saa pestä huuhtelemalla sitä vedessä. Pannu on  kunnollisesti kuumennettava, ennen kuin paistaminen saa alkaa. Pihvi on suolattava ja pippuroitava ruskistamisen jälkeen, sillä suola imee kaiken lihamehun, joka juuri olisi saatava pysymään pihvissä. - On tietenkin toinen asia, jos pihvistä lihan huonon laadun vuoksi tulee sitkeä, mutta tämä kuuluu "tavarantuntemusosastoon".

Vetisiä ja vastenmielisiä perunoita saadaan keitettäessä niitä liian paljossa vedessä, etenkin jos ne saavat kiehua kovasti ja jollei niitä höyrytetä valmiina.

Kokkareisen kastikkeen saa, jollei suurusta vispilöi kunnollisesti ja oikealla tavalla. Olettakaamme, että paistoliemestä on tehtävä kastike, joka suurustetaan vehnäjauhoilla tai kermalla ja vedellä. Silloin on aina pantava jauhot ensin maljaan ja sitten lisättävä vetelää ainetta vähitellen voimakkaasti vatkaten.

Katsotaanpa, mitä on tehtävä juoksettuneelle kastikkeelle. Asian saa autettua vatkaamalla siihen pienen erän kylmää vettä. Samalla tavalla korjataan juoksettunut majoneesi.

On sanottava, että on aina vatkattava vasemmalle päin! Ei siihen sisälly mitään taikauskoa, ei suinkaan! Apteekkioppilaat saavat sen kyllä aina oppia. On nimittäin paljon vähemmän käden ja käsivarren lihaksia rasittavaa vaivata oikealla kädellä vasempaan päin kuin oikeaan päin.

Lihamureke tulee kuivaksi ja kovaksi paistaessamme sitä liian kylmässä uunissa.

Vihannekset on keitettävä vähässä vedessä ja ne on aina pantava kiehuvaan suolattuun veteen, jollemme keitä niitä höyryssä. Niitä ei saa keittää liian kauan.

Niin liha kuin kalakin on keitettävä aina heikolla tulella. Tämä koskee ennen kaikkea kalan keittoa, sillä kovalla tulella keitettäessä se kovettuu ja murenee.

Mainitaksemme kaikkein yksinkertaisimman ja tavallisimman jälkiruoan, puhukaamme siitä, kuinka saa syntymään oikein hienon mehukiisselin, joka ei ole sitkeää. Kiisselin saa maukkaimmaksi sekoittamalla perunajauhot jo heti kylmään mehuun, ennen kuin rupeaa kiisseliä keittämään. Sitten on annettava sen koko ajan vatkaten äkkiä kiehahtaa. Perunajauhoja ei saa koskaan keittää kauan, sillä silloin tärkkelysaine liisteröityy ja kiisseli vetelöityy. Jos on käytettävissä raakamehua, sitä ei tietenkään ole keitettävä, vaan siinä tapauksessa on ensin keitettävä suurus vedestä ja perunajuahoista, ja vasta kun se on valmis, siihen sekoitetaan raakamehu.

Pannukakkuja ja muuta sellaista varten valmistetun vehnäjauhotaikinan on mieluimmin annettava turvota joitakin tunteja, ennen kuin siitä ruvetaan mitään paistamaan."

Anna Hübinette lopettaa tämän, kirjan neljännen luvun sanomalla näin: "Kyllä perheenemännän työ tosiaankin on aika vastuunalaista, mutta hyvin suoritettuna se herättää muissa ihalilua, ja perheenemännän oman mielen hyvin suoritettu työ täyttää ilolla ja tyydytyksellä."

Kirjassa opastetaan tekemään sekä arki- että sunnuntairuokaa, järjestämään päivälliskutsuja ja ottamaan perheenjäsenet mukaan keittiötöihin. Tässä muutama yleinen neuvo kokemattomalle kutsujen järjestäjälle:

"Pidä kaikki keittiötavarat paikoillaan hyvässä järjestyksessä, silloin sinun ei tarvitse tuhlata kallista aikaasi eikä etsiä mitään.

Älä ota tehdäksesi liian useita äläkä liian monimutkaisia ruokalajeja, mutta aseta päämääräksesi, että se, minkä laitat, on erinomaisesti valmistettua.

Älä koskaan pyydä anteeksi, jos et itse ole johonkin ruokalajiisi tyytyväinen, sillä anteeksipyyntösi juuri usein vasta ´herättää nukkuvan karhun´.

Rohkene pyytää vieraitasi ottamaan yllensä smokkipuku. On hauskaa syödä päivällistä juhla-asuisena.

Isännän ja emännän tulee olla koko ajan yhteistyössä, silloin ei niin huomaa, kun toisen on poistuttava pöydästä hoitamaan tarjoilua."