Kun asuu vanhassa talossa, niin kaikenlaisia vieraita voi käydä. Toissa päivänä kylään tuli pieni, pyöreä, vikkelä otus joka ei ollut hiiri. Se piti sellaista jännää, sirisevää ääntä, josta kuulimme milloinka oli liikenteessä. Eilen se sitten tunnistettiin metsäpäästäiseksi eli lempinimeltään nokkahiireksi. Nokasta mekin teimme varman tunnistuksen. Se oli varmaankin tullut sisälle lämmittelemään. Ruokaakin oli tarjolla, sillä eläinkirjan mukaan päästäinen syö ainakin hyönteisiä. Eläviä ja varsinkin kuolleita hämähäkkejä ja kärpäsiä varmasti aina jostain talon nurkasta tai lattianraosta löytyy.

Ihmeen tuttavallinen kaveri tämä oli juoksennellessaan pitkin lattioita. Koira tarkkaili kyllä tilannetta, mutta ehkä vähän pelkäsi mokomaa otusta, arkajalka kun on. Joskus koira on napauttanut lattialla pörräävää joulukärpästäkin tassulla, mutta tähän se ei edes yrittänyt kajota. Me sen sijaan kajosimme. Ei sentään tapettu pikkuista, vaan kun isäntä sai sen pyydystettyä astiaan, kiikutimme vieraamme suoraan ulkotiloihin. Pian varmaan nähdään, tuleeko se takaisin, vai onko mahdollisesti serkkuja enemmänkin talossa.