Vietämme tänään enkelien päivää, joka on ollut alunperin arkkienkeli Mikaelin muistopäivä. Juhlaa on alettu viettää jo 400-luvun Fryygiassa. Enkelit kuvataan Raamatussa Jumalan sanansaattajina, jotka suojelevat ja opastavat ihmistä. Meillä harvoin kukaan tohtii sanoa ääneen, että uskoo enkeleihin. Sen takia kai tätäkin päivää vietetään usein "lasten ja enkelien päivänä". Vähän heikkojen, yksinkertaisten ja ehkä lievästi pöllöjen päivänä?

Raamatussa Mikaelia ei kuvata yksinkertaisena eikä söpönä pikkuenkelinä pilven reunalla kököttämässä, vaan vahvana, miekka kourassa seisovana mahtihahmona. Tästä seuraa ajatusketju: jos uskoo konkreettiseen hyvään, on pakko uskoa sen vastapainona olevaan pahaan. Se nyt ainakin on nähty konkreettisesti, vaikkei moni kerrokaan tuntevansa enkeleitä.

Eilen osuin näkemään monenlaista pilvenreunaa samaan aikaan. Tuo valkoinen oli kuin iso pumpulipallo, mutta tie kaarsi niin nopeasti toiseen suuntaan, että en ehtinyt kuvata sitä kunnolla. Istuin näet kamera kourassa pelkääjän paikalla.

1962225.jpg

Mutta enkeleistä almanakkaan! Minähän tutkin uutterasti sunnuntai-aamuisin lasten nimiä Helsingin sanomien kastettuja -palstalta. Nyt ovat menossa jämäkät nimet, kun vielä hetki sitten harrastettiin lällyjä pehmonimiä. Vanhat kalenterit ovat mielenkiintoinen tietolähde myös nimien suhteen. Olen poiminut nimiä satunnaisesti sieltä, täältä eri vuosien almanakoista, joten seuraavassa ei ole mitään logiikkaa eikä järjestystä. Selvästi nimistö kuitenkin on aina myös aikansa lapsi. Kun ainakin vielä vuonna 1911 Kansanvalistusseuran kalenterissa käytettiin vanhaa fraktuura-kirjaimistoa, niin toivoakseni olen osannut lukea nimet oikein.

Vielä 1800-luvun lopussa suomalainen almanakka tunsi tällaiset etunimet: Kotowalko, Kultimo, Wiljatti, Walkki, Walee, Imanti, Guido, Bonifacius, Hesekiel, Amaatyus, Hywäri, Ihalempi, Luikka, Toiwottu, Atanaasius, Probus, Lilla, Talwi ja Hywä. Niinkin uuden tuntuiset nimet kuin Laila ja Pirjo olivat jo tässä vuoden 1899 almanakassa.

Vuonna 1911 esiintyi tällaista nimistöä: Kotiwalo, Kaukowalta, Polykarpus, Tertullianus, Perpetua, Siewä, Ambrosius, Ikäheimo, Engelbrekt, Ihalempi, Basilius, Runo, Cyprianus ja Oihonna. Ainakin Atanasius, Bonifacius, Cyprianus, Perpetua ja Oihonna olivat jäljellä vielä vuoden 1918 almanakassakin.

Katsotaanpa sitten vuoden 1940 almanakan erikoisuuksia. Ajan henki on lyönyt leimansa, sillä nimistöön kuuluivat mm.  Suonio, Arijoutsi, Hirvo, Tiera, Hillervo, Tornia, Kostia, Mielikki, Viena, Lappi, Jurva, Äänis, Ponteva, Ainamo, Rautia, Heloisa, Suometar. Ja kas, Kotivalo ja Kaukomieli löytyvät tästäkín almanakasta.

Ja vielä asiasta kolmanteen. Rättisitikka ei ole kovin yleinen näky maantiellä Näitä tuli kuitenkin eilisellä kauppareissulla vastaan monta kappaletta. Ne olivat tulossa 60-vuotistapaamisestaan Helsingistä. Kollaasi ei oikein onnistunut, mutta kuvassa on ainakin viisi erilaista rättäriä. Minun nuoruudessani tätä Citroenin CV-mallia haukuttiin joskus "kenttävessaksikin", vaikka oli se varmaan silloin, kuten ilman muuta nyt, todellinen kulttiauto. Näistäkin yhdessä oli verhot ikkunoissa.

1960000.jpg

Liikkuvasta autosta toisen liikkuvan auton kuvaaminen oli enemmäin kuin hankalaa. Kollaasin teko huonoista kuvista oli vielä konstikkaampaa.