Terveisiä tihkusateesta. Tulin hetki sitten koiran ja ystäväni kanssa kävelyltä. Sen verran satoi, että takki kastui ihan läpi. Onneksi se oli vain vettä eikä lunta! Matkalla näimme kevään ensimmäiset valkovuokot! Ajatella, tällaisella säällä, kun lämpöä on viitisen astetta, ne jaksavat työntyä maasta ja saavat nuppunsa auki. Toivottavasti huomenna on kaunis päivä.

Kävelyn jälkeen teimme vielä isännän kanssa päivän hyvän työn. Kaivoimme parisen metriä ojaa naapurin joutomaalle, josta kulkee lasten koulureitti ja muidenkin ulkoilijoiden suosima oikopolku. Nyt pellolle jäänyt vesi lirittää iloisesti ojaan. Käymme vielä huomenna tarkistamassa, onko lammikko kuivunut vai pitääkö tehdä muutama lisäoja. Isäntä mietti ensin oikein kaivinkonemiehen kutsumista, mutta tajusi onneksi että ei tämä nyt niin iso hanke ole. Lapiot vain mukaan ja varmaan puolessa tunnissa oli ojamme valmis. Olo on kuin ennen lapsena kun kaivettiin puroja. Asiahan ei oikeastaan kuulu meille, mutta eipä sitä ojaa kukaan muukaan olisi kaivanut. Taitaa tontin omistaja asuakin muilla mailla, vierahilla.