Lämpömittari meidän seinässä näyttää tasan 21,2 astetta. Ei ihme, että tällä hiki tippuu suurina pisaroina naamasta ja koko päästä. Jatkoin äsken perkausurakkaa, mutta se on näköjään loppumaton työ. Luulin aikaisemmin, että kaatopaikkoja on ollut vain entisen navetan puolella, mutta luulin väärin. Keräsin äsken tulevan iiriskedon paikalta kasan ruosteisia nauloja ja ruuveja, ikkunoiden ja ovien saranoita ja kulmarautoja.

Urakka jatkuu ensi viikolla. Seuraavaksi minun on siirryttävä järeämpään työkaluun, sillä pienellä harallani ei pääse tonkimaan tarpeeksi syvälle. Jospa silloin isäntäkin tulisi ainakin testaamaan uutta härveliään. Se tulee maanantaina matkahuoltoon. Vaikka olemme sopineet, että miehelle on muussa pihanhoidossa tarpeeksi tekemistä ja kasvimaa on vain minun hankkeeni, niin joskus olisi kiva saada kaveri mukaan. Edes juttukaveri.

Mies ei periaatteessa käytä ääntelehtiviä koneita viikonlopun aikana. Olemme molemmat sitä mieltä, että pari hiljaista viikonpäivää on ehdittävä jättää tähän mölyiseen maailmaan. Saamme kuulla tarpeeksi meteliä naapurustosta, jossa hakataan mattoja myöhään illalla ja sitä varmemmin mitä suuremmasta kirkollisesta tai muusta juhlapyhästä on kysymys. Luonnollisesti myös ruohonleikkurit ja jopa moottorisahat soivat mieluummin pyhä- kuin arki-iltaisin eikä pelkästään lähinaapurista, vaan ääni kuuluu kauempaakin.

Yhden asian sain sentään tänään valmiiksi: parvekkeen. Meidän parvekkeemme on kalustukseltaan hyvin vaatimaton, sillä siellä ei oikeastaan oleilla. Alkukesällä siellä on kiva istua yöllä kuuntelemassa satakieltä, mutta muuten käyttö on satunnaista. Nyt ostin sinne yhden keltakukkaisen purkkililjan, joka pääsee myöhemmin lajitoverien seuraan pihan vanhaan kaivonrenkaaseen. Lajitoveri talvehti suureksi hämmästyksekseni ja kun niitä oli syksyllä yksi, niin keväällä nousi kaksi kappaletta. Nyt ne tekevät nuppuja. Renkaassa rehottaa myös kuunliljaa ja maahumalaa, mutta vielä siihen mahtuisi muutama mukava taimi.

Rahtasin parvekkeelle toisenkin kukkapurkin, vaikkakin vähän reikäisen kun ei enää muuta löytynyt. Surkea on kasvikin vielä toistaiseksi. Vanhasta kasvimaasta nousee uskollisesti vuodesta toiseen markettoja, vaikkei mitään muuta nousisikaan. Jaa niin, lupiini on toinen takuuvarma kasvi. Päivänkakkarat ovat laihoja ruikkuja, mutta heti kun ensimmäiset kukat ovat lakastuneet, katkaisen varret ja kyllä ne siitä tuuhistuvat. Pistin yhden kesäkurpitsan taimenkin samaan purkkiin. 

Tällä hetkellä meillä ei ole parvekkeella kukkalaatikoita ja ehkä sen takia laittaminen melkein unohtui. Nyt siellä on liina pöydällä ja pehmusteet vanhoissa muovituoleissa. Ehkä vielä raahaan sinne vanhan aurinkotuolin? Jos selkänojan kääntäisi sopivasti, niin aurinkoa voisi ottaa ylhäisessä yksinäisyydessä melkein verhoitta. Pääasia kuitenkin, että parvekkeella on jotain kukkivaa, sillä kuvittelen istuvani siellä maalaamassa tai ehkä pistelemässä paria tyynyä, jotka ovat pitkään odottaneet tekijäänsä.

Tämä nyt on tällainen kesä, jolloin kaikki tekemiset riippuvat oman kunnon lisäksi vanhusten voinnista. Päivä kerrallaan, mutta ei tässä meilläkään ole kiire mihinkään. Kunhan saan pavut maahan, niin loppu voi vaikka jäädä tekemättä.