Lähettelin viestiä tutulle, jonka kanssa en ole ollut tekemisissä moneen vuoteen. Kaikenlaista on tapahtunut, sairautta ynnä muuta, mutta myös paljon iloisia asioita. Yritin kertoa kummastakin lajista tasapuolisesti, mutta liikaa hehkuttamatta. Ilmeisesti epäonnistuin täydellisesti, kun sain vastauksen, jossa tämä tuttava kovin pahoitteli sitä, että minulla oli vain niin murheellisia uutisia kerrottavana.

En ollenkaan ymmärtänyt kirjoittaneeni niin masentavasti ja masentuneesti. Se, että viesti oli siten ymmärretty, kylläkin masentaa. Tyytyväinenhän minä olen elämääni! Se tosin on totta, että enää ole se raketti, joka mennä viiletti paikasta ja asiasta toiseen. Meni kun oli pakko mennä. Nyt kun ei ole kiireitä - ja muutenkin - on tahti hidastunut, mutta siitä olen vain tyytyväinen.

Tämä entinen yhteistyökumppani sen sijaan menee tukka suorana kuten ennenkin. Ehkä hän sen takia luki sellaisia rivinvälejä, joissa ei oikeasti ollut piilotettuja viestejä? Arveli kenties, että tällainen eläkettä odotteleva työtön ei mitenkään voi olla tyytyväinen? Ehkä en suoraan ilmaissutkaan, että keskimäärin olen hyvin tyytyväinen elämääni? Tai ehkä emme olleet niin hyviä tuttuja, että hän osaisi lukea vuosien tauon jälkeen ajatuksiani? Tai miksi ylipäätään otin yhteyttä? Minua alkoi vähän pelottaakin, miten hänelle itselleen käy, ellei ajoissa hiljennä vauhtia. Kun itse tipahdin kelkasta juuri ja juuri ajoissa, tiedän oikein hyvin mistä puhun.

Siteeraan tuohon sivussa olevaan laatikkooni usein Kariston kustantamasta Ilo-nimisestä pokkarista poimimiani ajatelmia. Nyt tähän hetkeen sopii tuntemattoman ajattelijan lausahdus: "Sillä myöhemmin tulet ymmärtämään, että juuri auringonnousun aikaan yö on erityisen kylmä - mutta silloinpa alkaa linnunlaulu."

Olin muuten aamulla kuulevinani oikein virkeää sirkutusta lintulaudalta. Olisikohan lintujen kevätlaulu jo täydessä vauhdissà? Tänä vuonna laudalla on käynyt vain tali- ja sinitinttejä. Pihassa monta vuotta talvehtinutta mustarastastakaan ei ole näkynyt. Sen sijaan aamulla pihalla tepasteli ainakin kolme viime kesäistä fasaania: kaksi nuorukaista ja yksi neitofasaani. Näin päättelin niiden koosta. Viime kesänä niitä kyllä liikkui pihassa enemmän kuin kolme kappaletta. Tässä viime kesän emo ja poikaset piilokuvana:

846408.jpg

Fasaanit ehkä käyvät meidän terassin alla kaivelemassa matoja ja pikkulintujen tai oravien tiputtelemia auringonkukansiemeniä.

966062.jpg

Myös pihan oravat ovat aktivoituneet. Eilenkin terassin köynnöksissä kiipeili kolme reipasta pikku eläintä ja jo aamulla oli lintulaudan katto heitetty menemään, kun ruokapalvelut eivät pelanneet. Tässä ruokatalossa katto on naulattu kiinni, mutta toisessa se on irtotavaraa.