Eilen päivän harmaus väsytti todenteolla, mutta kas, tänään aurinko paistaa ihanasti ja heti on paljon toimeliaampi olo. Tietysti on merkillistä, miten sää voikin olla näin keväinen ja lämpömittari näyttää plus viittä astetta puolivälissä marraskuuta. Mutta hyvä näin. Keväällä sitten näemme, miten luonto on tähän kummalliseen syksyyn reagoinut.

Eilen jahkailin koko päivän, rupeanko vai enkö rupea tekemään joulukortteja. Senkin hankkeen sain tänään alkuun. Näin se on: ihminen tarvitsee valoa. Pian lähden koiruliinin kanssa pitkälle kävelylle.

Luulin, että jo eilen olisi ollut kauppakeskuksen ilotulitus, mutta luulin väärin. Se on tänään. Aikataulullisesti hyvä, että pääsemme lenkiltä kotiin ennen sen alkamista. Koiraraukka saisi sätkyn, kuten sillä on joka uudenvuodenyönäkin tapana saada. Ex.koira oli samanlainen, mutta voin vain kuvitella, miltä omassa pääkopassa meteli tuntuisi, jos ihmisellä olisi yhtä hyvä kuulo kuin koiralla.