Eilinen ei selvästikään ollut onnenpäiväni täällä tietokoneen parissa. Näin se meni: ensin hävitin piit-kän tekstini, jossa muun muassa muistelin rakasta, edesmennyttä ihmistä jonka virkkaamat töppöset olin ottanut edellisenä yönä yösukikseni. Mutta mitään korvaamatonta ei kuitenkaan hävinnyt. Illalla sitten kone tilttasi. Tai oikeammin sanottuna laajakaista irtisanoi yhteistyömme. Ajattelin oitis, että kävi samoin kuin muutama päivä sitten Iines-ystävälle Jalokivissä. Onneksi kukaan näemmä ei ole minua ehtinyt kaivatakaan. Itse kyllä kaipasin koneelle pääsyä suuresti.

Näppäränä tyttönä avasin Elisan Avustajan ja sehän ilmoitti kohteliaasti, ettei mulla ole piuhat kiinni. En todellakaan voinut uskoa, että kysymys on näin yksinkertaisesta asiasta. Tuhisin ja päivittelin ja päätin jatkaa tutkimuksiani aamulla eli kunnon päivänvalossa. Näin nyt sitten tein ja tosi on: piuhat olivat irti. Perusjuttu, joka pitäisi aina ensimmäiseksi ottaa huomioon, jos joku vekotin ei toimia.

Tässä työpöydän takana on erinäisiä sähkö- ja puhelinjohtoja ja jatkojohtoja varmaan puolen kilometrin verran sikin sokin sekä lisäksi muutama välttämätön jatkopistorasia, joten ei ihme, jos potkaisen jonkun johdon irti. Nyt se on kiinni ja kuten näkyy, rouva istuu taas tyytyväisenä koneensa ääressä.

Ostimme jo ajat sitten rautakaupasta pätkän sellaista sivusta auki olevaa muoviletkua, jolla on ollut tarkoitus näitä vähän järjestää ja niputtaa. Ehkä nyt on aika kypsä tälle toimelle.  Siis tällaista:

1060134.jpg

Nyt lähden katsomaan, mitä tutuille täällä kuuluu.