Tänään multa ei irtoa minkäänlaista tekstiä. Olen jo aloittanut paria ihan eri tyyppistä aihetta, mutta todennut pääni tavallistakin tyhjemmäksi. Kun lisäksi vanhoja postauksia plaratessani huomasin olevani enemmän kuin vähän negatiivinen lausunnoissani, niin jotain on tehtävä. Ihan oikeasti, en kai ole ihan niin hapan kuin miltä vaikutan. Jos vähän raaputtaa pintaa päältä pois, niin sisältä siis löytyy kultainen sydän. Tai, ehkei pidä liioitella, ei sentään kultainen. Pronssikin kelpaa mulle hyvin. Kaikki eivät ihan oikeasti vain tätä käsitä. Olen niitä ihmisiä, jotka varmuuden vuoksi ottavat ensin huomioon kaikki vaarat ja uhat ja kun ne on käyty läpi ja eliminoitu, niin vasta sitten voi nauttia hyvistä asioista. Tai jotain siihen suuntaan -

Jospa nyt seuraavaksi menen peilin eteen ja toivotan itsellenikin aurinkoista iltapäivää ja nostan sormilla suupieliä ylöspäin?  Minusta, perusnegatiivisesta ihmisestä, ei saa edes tällä konstilla posetiivareiden mannekiinia, mutta kokemuksesta tiedän, että tämä juttu toimii ihan oikeasti. Ainakin rupeaa aidosti naurattamaan tuon tekohymyn jälkeen.

Siksi tämä on nyt toista maata! Toivotan kaikille auringonpaistetta viikkoon. Aurinkokuvaa ei tänä harmaana päivänä oikein saa otettua, mutta olisikohan elävä tuli mitään?

357085.jpg 

Tuo elävä tuli on ihan sama kuin elävä, virtaava vesi. Kumpaakin voi katsella miten kauan tahansa. Meidän takka posottaa lämmöt suoraan harakoille, mutta tunnelmantekijänä sitä ei mikään korvaa. Lauantaina sytytimme ensimmäiset tulet takkaan.

Koira ei ole ehtinyt tottua talviaikaan. Nyt se inisee ruokaansa, joka sen mielestä on jo tunnin myöhässä. Pakko kai tästä on lähteä ulkoilemaan. Tai siis onpa ihanaa päästä tuonne harmaaseen, tuuliseen lokakuun iltapäivään kävelemään koiransa kanssa. Huomenna menen kampaajalle. Mutta nyt siis peilin kautta koiraa ruokkimaan!