Yleensä ammattiautoilijat ovat kohteliaita ja huomaavaisia, mutta nyt kauppareissullamme kohdalle osui peräti kolme tuhmaa autoa kuskeineen.  Ruokakaupan pihassa on yksi invapaikka ja sen vieressä yksi entinen invapaikka, toisin sanoen paikka, josta kaikki invamerkit on poistettu jostain syystä. Kun se ainoa virallinen on useinkin jo varattu, olemme kylmästi ajaneet tälle ex-paikalle.

Tänään ei ajettu enempää viralliseen invaruutuun kuin sen viereisellekään paikalle. Invapaikka oli varattu, varmaan ihan laillisesti pysäköintiluvan haltijalle. Ex-paikalla oli ii-so tavarankuljetusauto. Toinen mahdollinen "varapaikkamme" on kaupan kärrykatoksen vieressä. Nyt sekin oli varattu, mutta ei suinkaan invaliideille, vaan vähän pienemmälle tavarankuljetusautolle. Meille löytyi ihan hyvä ja kaikin puolin laillinen parkkipaikka oven läheltä, joten sen takia en marise. Marisen siksi, että kummastakaan näistä isoista pakuista ei selvästikään kannettu tavaraa liikekeskuksen pikkukauppoihin eli ne eivät olleet tavaraliikenteessä. Ehkä kuski kävi kotimatkalla omilla ostoksillaan? Tiedän sanomattakin, että joskus pikkuliikkeisiin on mahdotonta toimittaa tavaraa muuten kuin jättämällä auto laittomaan paikkaan esimerkiksi jalkakäytävälle, mutta nyt kirjoitan eri asiasta.

Tarina ei edes loppunut tähän. Kun olimme ostoksemme tehneet ja palasimme parkkipaikalle, ajoi erityisen iso rekka-auto tähän toiselle varapaikalle eli viittä vaille ettei suoraan kaupan ovesta sisälle. Nuo mainitsemani edelliset kaksi veijaria olivat jo poistuneet paikalta. Samalla tämä kolmas sulki pääsyn ainakin invapaikalle ja tälle ekalle varapaikallemme, pidensi kaikkien kauppakassiensa kanssa parkkipaikalle kävelevien kulkureittiä huomattavasti ja melkeinpä esti meitäkin peruuttamasta autoa omalta paikaltamme ulos. Hissukseen ja varovasti kuitenkin mahduimme ajamaan ulos parkkiruudusta, kun meidän autossamme sattuu olemaan kääntyvät pyörät ja taitava kuski.

Kun kaupan tavaralaituri on ihan muualla, niin tuskinpa kuski oli tavaraakaan tuomassa, mutta kaupan ovesta näytti luikahtavan sisälle. Ehkä hän ajatteli käväistä äkkiä ostamassa emännälle kukkia taikka litran maitoa, jauhelihaa ja pussillisen perunoita. Mutta kummallista, miksi oven eteen piti päästä. Jos veikko olisi kääntänyt vähän rattia, olisi hän voinut pysäköidä kaaransa pitkittäin kaupan seinustalle, jossa se ei olisi häirinnyt ketään. Ja tämä perjantai-iltapäivänä aikaan, jolloin kaupassa alkoi olla jo aika paljon viikonloppuostosten tekijöitä.