Jaksan yhä valittaa vaivojani, mutta nyt mieli tekisi jo oikein kiljua isoon ääneen. Nyt sen samperin hampaan paikalla on kai vain musta aukko. Olimme kaupassa, jossa ylen ystävällinen leipäkonsulentti tarjoili pehmeää, tuoretta, ihanan tuoksuista leipää maisteltavaksi ja minä ahne tietysti heti tartuin palaan. Siihen limppuun se hammas sitten jäi. Konsulenttiraukka säikähti varmaan enemmän kuin minä: mistä sen tiesi millaista korvausvaatimusta asiakas olisi esittämässä. Nyt tässä tapauksessa se ei tule mieleenkään, mutta harmittaa niin vietävästi. Onneksi sain jo keskiviikolle hammaslääkäriltä peruutusajan ja huomenna menen yleislääkäriltä hakemaan jotain, toivottavasti hyvin vahvoja troppeja, että pystyisin istumaan edes hetken yskimättä, kun vielä on pääkin alaspäin. Ja jotta tämä tauti vihdoinkin talttuisi. Onneksi iltaruoaksi on pehmeää kotitekoista lasagnea, jonka kaivoin pakkasesta. Jotta jaksan kävellä koiruuden kanssa, nautin juuri välipalaksi terveellistä ja turvallista syötävää: oman pihan mustaherukka-karviassosetta sekoitettuna turkkilaiseen jogurttiin, siihen jonka purkissa on vähän hampaattoman näköinen mummeli. Sopii meille.

Nyt tarvitaan myös henkistä virkistystä ja tässä sitä tulee:

445482.jpg

Uutistoimisto Reutersin kuva julkastiin tammikuussa (kai) Ilta-Sanomissa (kai). Huomaa erityisesti alokkaan tyylikäs intti-päähine. Kova on koiran koulu, mutta hyvin tämä alokas näemmä pärjää. Ja siitä hänelle ruusu:

445480.jpg 

Samoin ruusu meille kaikille vaivaisille.