HELSINGIN KASVATUSOPILLISEN RUOANLAITTOKOULUN TOIMINTA  vv. 1891 - 1911.

Otteita 20-vuotishistoriikista, joka on painettu 1911 Raittiuskansan Kirjapainossa Helsingissä. Kuvat omista kokoelmistani.

"1880-luvulla, kun kysymys naiskasvatuksen parantamisesta oli päiväjärjestyksessä, keskusteltiin sekä sanomalehdistössä että asiaa harrastavissa piireissä pääkaupungissa kotitalouden metodisen opetuksen tarpeellisuudesta. Joulukuun 11 p. 1889 kutsui Suomen Naisyhdistys yleisöä kokoukseen keskustelemaan kysymyksestä: "onko ruoanlaiton opetus toivottav, suotava ja hyödyllinen kansakoulutytöille"? Puheenjohtajaksi valitsi kokous rouva Elisabeth Lofgrenin ja kysymyksen alusti neiti Alma Hjelt, joka Tujholmassa oleskellessaan oli tutustunut rouva Anna Hierta-Retziuksen toimintaan, mikä tarkoitti ruoanlaitto-opetuksen hankkimista kansakouluijässä oleville tytöille.

Kun enemmistö siinä valiokunnassa, jonka kokous oli valinnut kysymysta valmistamaan, oli tullut seuraaviin tuloksiin: 1:ksi että asiaa harrastava henkilö olisi lähtetettävä ulkomaille tutustumaan ruuanlaitto-opetuksen kasvatusopilliseen puoleen ja 2:ksi että varoja olisi kerättävä koulukeittiön perustamiseksi, missä vastaista opetusta olisi annettava, kutsuttiin 1 p:ksi helmikuuta 1890 uusi kokous. Valiokunnan ehdotusta pohdittiin vilkkaasti ja kannatti sitä lämpimästi m.m. tri, nyttemmin professori W. Sucksdorff, huomauttaen tämän opetuksen tärkeyttä terveyden ja raittiuden kohottamiseksi kansan keskuudessa sekä yksityisen ja kotien talouden parantamiseksi. Kun ehdotus oli hyväksytty, valitiin toimikunta, jonka oli ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin yrityksen toteuttamiseksi. Tähän toimikuntaan valittiin rouvat A. Karamzine puheenjohtajaksi, W. Jusélius taloudenhoitajaksi, neti L. Enroth sihteeriksi ja muiksi jäseniksi rouvat A. Borgström, I. Aspelin ja E. Sjöström, neidit A. Gripenberg ja A. Hjelt sekä tohtori W. Sucksdorff."  

"Toimikunnan ensimmäinen tehtävä oli hakea 2000 markan valtionapua, kustantaakseen sillä stipendiaatin tutustumaan talouskoulujen järjesteluun niissä maissa, joissa sellaisia jo oli olemassa, etupäässä Ruotsissa, Englannissa ja Skotlannissa. Tämä anomus tosin hylättiin, mutta tarpeellinen rahamäärä saatiin lainaksi everstinrouva A. karramzinilta, joka alusta alkaen asianymmärryksellä ja lämpimällä harrastuksella oli kiintynyt tähän yritykseen. Matkaraha annettiin Neiti Anna Olsonille, joka toukokuussa läksi opintomatkalleen, ensiksi Tukholmaan perehtyäkseen siellä kansakoulujen ruoanlaitto-opetuksen metodiin. Senjälkeen jatkoi hän matkaansa Lontooseen, missä hän kävi "Carlton Road Schoolissa" ja muissa kouluissa, joissa ruoanlaitto on oppiaineena. Oltuaan 10 viikkoa Lontossa, läksi stipendiaatti Glasgowiin ja kävi siellä kurssin "West-End Training school of Cookery" nimisessä laitoksessa. Käytyään vielä Edinburghissa, missä ruuonlaitto-opetus on pakollisena oppiaineena kansakoulussa, palasi neit Olsoni kotimaahan pannakseen opintonsa hedelmää kantamaan.

Sittenkun rouva A. Karamzine oli koulun perustamiskustannuksiin lahjoittanut 3,000 markkaa ja rouva A. Borgström 1,000 markkaa, päätettiin avata Helsingin Kasvatusopillinen Ruoanlaittokoulu 15 p. tammikuuta 1891." 

1236116036_Hakasalmen huvila.jpg

Kuvassa Hakasalmen huvila, joka oli Aurora Karamzinin elämän viimeisten vuosikymmenten koti. Kuvan kävin itse näppäämässä sateisen harmaana talvipäivänä.

"Huoneisto saatiin koululle Boulevardinkatu 28:ssa, missä muuan sali muodostettiin keittiöksi ja siihen laitettiin seinästä erillään oleva hella; tarpeellinen kalusto ja opetusvälineet ostettiin ja lisättiin niitä sittenkun koulu sai Helsingin Säästöpankin voittovaroista Smk 1,000 v. 1891 ja Smk 1,400 v. 1892. Suomen Naisyhdistys avusti myös 250 markalla.

Tärkeimmäksi tehtäväkseen käsitti koulu ruoanlaitto-opettajattarien valmistamisen. sen ohessa tuli sen antaa ruoanlaiton opetusta kansakoluijässä oleville tytöille, toiselta puolen käytännöllisesti näyttääkseen, että sellainen opetus on mahdollinen ja hyödyllinen, toiselta puolen hankkiakseen opettajatarkokelaille opetusharjoitusta. ----

Opettajatarkurssilla, joka alussa kesti 8 - 10 viikkoa, opetettiin kotitalous- ja ravintoaineoppia, fysiologiaa sekä käytännöllistä ruoanvalmistamista, leipomista, yksinkertaista juomanpanoa, saippuan keittämistä, keittiön ja keittoastioiden puhtaanapitoa y.m. Ennen pitkää havaittiin kuitenkin, että nuorilla opettajattarilla tulisi olla enemmän tietoa ja ennen kaikkea enemmän käytännöllistä taitoa voidakseen suuremmalla varmuudella toimia opettajattarina ja menestyksellä täyttää tehtävänsä. Fysiologian, terveys- ja ravintoaineopin kurssit laajennettiin, kemia ja kasvatusoppi otettiin vähitellen opetusaineiksi, ja oppilaille hankittiin useampia harjoitustunteja tietopuolisessa ja käytännöllisessä opetuksessa. Riittävän ajan saamiseksi pidennettiin kurssit koetteeksi syksystä 1894 kolmekuukautisiksi ja oppilasmaksu määrättiin 125 markaksi. Mutta jo syksyllä 1898 havaittiin vielä yhden kuukauden pidennys välttämättömäksi."

1232578421_Anna Olsoni.jpg

Anna Olsoni

"Koulun johtajataren toimi uskottiin luonnollisesti aluksi neiti Anna Olsonille, joka siihen oli valmistautunut. hän hoiti yksin opetusta ensimmäisillä opettajatar- ja lastenkursseilla, jolloin kuitenkin tohtori Sucksdorff piti fysiologiassa luentoja opettajatarkokelaille. Mutta jo toisia kursseja varten oli välttämätöntä ottaa apuopettajatar sekä vuodesta 1894 erityinen emännöitsijä, jonka oli oltava mukna tori- y.m. ostoksilla sekä hoidettava koulun sisäistä taloutta.

Kouluun pyrki oppilaita, joilla ei ollut riittäviä alkutietoja voidakseen seurata opetusta opettajatarkurssilla, alussa niin runsaasti, että johtokunta näki parhaaksi vuodesta 1892 alkaen panna toimeen kahdeksanviikkoisia n.k. ylimääräisiä kursseja kansannaisille, työläisnaisille ja palvelijattarille. "  "Koulun alkaessa ei ollut olemassa mitään oppikirjoja, vaan annettiin opeusta siten, että opettajatar oppilaiden nähden valmisti ne ruokalajit, joita heidän oli seuraavalla tunnilla laitettava, ilmoitti aineksien ravintoarvon y.m.; näistä havainnoistaan tekivät oppilaat muistiinpanioja vihkoihin ja jäljensivät reseptejä. Fysiologiassa piti luentoja professori Sucksdorff. Vuodesta 1893 perustettiin opetus koulun johtajattaren laatimaan, meillä alallaan uran uurtavaan teokseen "Keittokirja I kirjoittanut Anna Olsoni", jota viime vuosiin saakka on käytetty oppikirjana käytännöllisissä- ja lastenkursseissa.

364575.jpg

Anna Olsonin keittokirja painettiin sekä suomen- etä ruotsinkielisenä laitoksena. Itselläni ei valitettavasti ole aivan ensimmäisiä painoksia. Osa I käsittlee perusruoanvalmistusta ja kodin askareita ynnä muuta, II osan aiheena on ns. hienompi ruoanvalmistus.

Kurssien laajetessa ovat myöskin laajemmat oppikirjat käyneet tarpeellisiksi ja vuodesta 1908 käytetään opettajatarosastolla ja ylemmillä käytännöllisillä kursseilla Amalia Grönbergin "Ruokatavaraoppia" ynnä Edith Reinilän, Sofie Caloniuksen ja Valma Krankin toimittamaa "Kotiruoka" nimistä keittokirjaa kotia ja koulua varten; sekä alemmilla lastenkursseilla samojen tekijäin kirjaa "Kansan kotitalous ja kotiruoka".

361926.jpg

Myös tässä kirjassa Anna Olsoni-Qvist oli yhtenä tekijänä. Oma kappaleeni on vuodelta 1910 ja mummin perintoä. Mummini kävi noihin aikoihin Tuusulan kansanopistoa ja kuvittelen, että hän ehkä sai keittokirjan päätöslahjaksi.

"Kasvatusopin opetuksessa käytetään Boxströmin "Sieluoppia", O. Stenbäckin "Kasvatusopin historiaa" ja P. Virkkusen "Kasvatusopin luonnosta". Fysilologian ja terveysopin opetuksessa käytetään ohjeena Rob. Tigerstedtin "Terveysopin alkeet ja Max Oker-Blomin "Terveysoppia". Kemiassa seurattiin vuoteen 1910 Edvard Hjeltin "Kemiaa" ("Kansanvalistusseuran luonnontieteellinen kirjasto"), sittemmin lassar Cohnin kirjoittamaa "Kemia jokapäiväistä elämää varten". Yksinkertaisessa kirjanpidossa on johtajatar antanut käytännöllistä opetusta."