Pienet Uudenvuoden tontutkin liikkuivat viime yönä. Kuvaajan sormia rupesi niin paleltamaan, että oli pakko tulla sisälle ennen sitä komeinta kuvaa. Ei edes lämmin uusi pipo auttanut. Onneksi tänään oli aurinkoinen päivä ja kuvattua sai ikkunastakin. Pakkasta oli sen verran, että vain käväisin ulkona viemässä jänikselle ja fasaanille kauroja ja muille auringonkukansiemeniä. Aurinko tosiaan paistoi ihanasti ja pakkasta oli aamulla toistakymmentä astetta.

Tätä polkua ihmeteltiin tänään. Tulimme siihen tulokseen, että jänis siinä on mennyt ensin ja sitten tullut, silä jäljet päättyivät yhtäkkiä umpihankeen. Tuikut ovat ikkunaan heijastuvia jouluvaloja, mutta oikeita timanttejakin kimalteli jo hangella.

Kun nukketalon vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, ehti Mattilan isäntäväki pohtia Vanhanemännän ja Vanhanisännän syytinkitalon kunnostusta. Se nimittäin tulee seuraavaksi rakennushankkeeksi. Voisi sanoa, että suuret suunnitelmat odottavat enää vain toteuttamista. Seuraavaksi pitää varmaan mittailla ja laskea mittakaavaa, sillä kävi kuten ehkä usein oikeassakin elämässä. Suunniteltua kalustusta on enemmän kuin mahtuu seinien sisäpuolelle. Vielä ei ole mitään näytettävää, mutta nyt rupean taittelemaan portaiden mallia. Täytyyhän vanhojen ihmisten päästä liikkumaan kolmikerroksisessa talossaan. Tosin lähellä on sekin ajatus, että maalaan rappuset takaseinään tai vaihtoehtoisesti väitän hissin olevan talon ulkopuolella...

Sytytän vielä yhden kynttilän kaikille niille, jotka juuri nyt tarvitsevat elämäänsä valoa ja voimaa.