Merkillinen luontoilmiö on heti tuoreeltaan raportoitava. Aurinko paistaa. Jottei kesäkuun säätila liian äkkiä muuttuisi, niin  sadetta lupailevia pilviä on edelleen nähtävissä taivaan täydeltä. Varmaan tänään vielä sataa ja yölläkin heräsin ainakin kerran sateen ropinaan. Ei ole lapsenlapsi päässyt pyöräilemään mummilaan koko viikkona eikä mummin tarvinnut tehdä pihatöitä. Paitsi eilen, kun kitkin kärryllisen rikkaruohoa kukkapenkin laidalta, jotta nämä pienet auringot eivät vallan tukehtuisi.

1686076.jpg

Remonttimme alkaa kuukauden päästä. Mies etenkin on ollut pitkään huolissaan vuotavasta katosta, joka ei ainakaan parane näillä sateilla. Nyt vielä kun remontintekijöiksi on tulossa  vanhastaan tuttuja ja luotettavaksi tiedettyjä miehiä, pääsi isännältä oikein helpotuksen huokaus. Terassin katon lisäksi kai pitää vaihtaa rännit. Ties mitä muuta vastaan tuleekaan aikanaan väärin valittujen katteiden alta.

Tytär ja Ehkä Tuleva Vävy ovat olleet lomamatkalla ja kotiutuvat käsittääkseni tänään. Venetsia oli matkan kohteena ja onkin jännä kuulla matkakertomusta helteisestä Italiasta. Voi, sinne kun joskus pääsisi. Voi, olispa jalat ja lonkat ja polvet ja selät kakskymmentä vuotta nuoremmat tai ainakin terveemmät. Venetsia on käsittääkseni kaupunki, jossa on käveltävä paljon portaita ylös ja alas, vaikka kohteet lienevätkin tiiviisti lähekkäin.

Kun ajatukset hyppelevät, niin nyt ne hyppäsivät viime öiseen uneen, jossa taas kertasin entisiä. Nyt uneksin pääasiassa niistä puheenaiheista, joilla viihdytimme iltaamme ennen nukkumaan menoa. Puhuimme mm. terveydestä, sairauksista ja kuolemastakin. Niinpä sitten kuolemantapaus osui uneenkin: olin syvän kaivannon äärellä. Se oli kuin kapea juoksuhauta - totta kai kun luen parhaillaan kirjaa, joka kertoo mm. sota-ajan evakko- ja taistelukokemuksista. Siihen uneen sitten tuli katolinen nunna musta-valkoisessa asussaan, iso risti kaulassa. Hän kiipesi kaivantoon sovittamaan itselleen hautapaikkaa. Hauta ehkä tuli siitäkin, kun juttelin kälyn kanssa eilen käynnistäni hautausmaalla. Näen hyvin harvoin pahoja unia, eikä tämäkään ollut painajainen. Nunnaparka tosin jäi sortuvien seinämien peittoon, kun ihmiset tungeksivat katsomaan haudassa makaavaa naisihmistä. Olin jotenkin tarkkailijana enkä jäänyt suremaan nunnan kohtaloa, vaan uni jatkui. Aamulla vain mietin, että mahtoiko se nunna mennä tarkoituksella hautaan makaamaan ---  

Miehen tuleva poliklinikkareissu oli yhtenä puheenaiheenamme. Keskustelimme myös iäkkäistä vanhemmistani ja heidän hiipuvasta kunnostaan, joten aineksia uneen löytyi ihan tuoreeltaan. Veljeni kertoi muutama päivä sitten yhden sukusalaisuuden, jonka oli kai ihan vahingossa kuullut: meidän mummi oli nuorena ollut Sveitsissä kihloissa. Tätä täytyisi ruveta penkomaan, mutta kun ei tyttärensä ole katsonut asiakseen siitä valistaa, niin sopimattomalta tuntuu kysyäkään. Sitä rupeaa miettimään, että olikohan vaarikaan meidän vaari? Miten ja miksi nuori suomalaisnainen olisi lähtenyt yhtäkkiä vuosisadan alkuvuosikymmenillä Sveitsiin? Säätyläistytöt lähtivät kyllä pensionaatteihin opiskelemaan hienostuneita tapoja, mutta tuntuu epäuskottavalta, että tavallinen maalaispitäjässä kasvanut tyttö olisi sen tehnyt. Vai oliko hän tavallinen maalaispitäjässä kasvanut tyttö lainkaan? Itse asiassa en tiedä mistään mitään.